ASKARTELUKOULU OSA 1. (näin teet vankilaput)

Olen pian osallistumassa ystäväni polttareihin. Elämäni ensimmäiset polttarit. Konsepti on vähän hukassa. En ollenkaan osannut ehdottaa mitään, kun kaaso pyysi polttariohjelma ehdotuksia. Mutta onneksi muut osasivat. Ohjelma kuulostaa ihan kivalta.

Tehtäväkseni jäi tehdä tulevalle morsiolle vankilalaput selkään ja rintaan (ja leipasta suklaapeltiä). Hienosti ja ironisesti viittaamme vankilalla avioliittoon. En nyt tiedä meneekö tuo vankilafontista tai onko farkkukangas kovin vankilaista mutta näillä mennään. En viitsinyt lähteä pilkkomaan J:n valkoisia T-paitoja, kun toisella on hieman niukalti muutenkin vaatteita.

Askartelu oli hauskaa. Vielä kivempaa se olisi ollut, jos sen ei olisi tarvinnut aika puutteen takia tapahtua yhdeltätoista illalla. Bonuksena viikon stressi purkautuu nyt ja se tarkoittaa niskasärkyä. Pientä kiitoa on luvassa vielä ensi viikkoon asti. Hmm... Miksiköhän kaiken tarvitsee tapahtua elokuussa? Eivätkö ihmiset tiedä, että tuolla odottaa monta, monta piiitkää talvikuukautta vailla mitään sisältöä?

Ja muuten, äiti lahjoitti minulle kengät, jotka eivät sopineet hänelle. Ne ovat hopeiset sisältä. Ehkä ne jalassa pärjään huomisen, kun pitää tehdä sitä tätä ja kolmatta asiaa. Taidanpa ruksata kalenterista jonkun päivän ensi viikolla, jolloin aion maata ketarat oikosenaan olkkarin lattialla ja haaveilla puutaloista ja puutarhoista ja sanoa kaikkiin ehdotuksiin ei, jo ennenkuin ovat edes ehtineet kysyä.