UN ADULTE

 

Näin yksi täti istui eräällä asemalla rennosti maassa ja tutki ehkä työpapereitaan. Tajusin eilen kello yksitoista illalla, että olin sanonut päivän aikana tasan yhden sanan ja se oli "un adulte" taidenäyttelyn kassalla. Sen lisäksi, että on suuri vitsi ja erehdys, että kategoriani on aikuinen (HAHAAHAHAA) olen hyvä olemaan mykkä. Ehkä rupean mykäksi. Ehkä tulen mykäksi näin vähällä puhulihasten käytöllä. 

Jos olisin oikeasti aikuinen, joisin kahvia ja olutta litran tuopeista ilman vapinaa tai humalaa. En myöskään liioittelisi kaikkea (kas näin, taas liioittelin) enkä stressaisi jo-kais-ta arkipäivän asiaa mm. uskallankohan painaa tästä napista, joka näyttää ovikellolta mutta voi yhtä hyvin olla talon itsetuholaukaisunappula (koska niin monilla taloillahan on sellainen???). En vetäisi pultteja, koska ranskankurssi, jolle olin aikonut ilmoittautua, onkin peruttu. Aikuisena tiskaisin ilolla, koska olisihan minulla ollut onni aluksi syödä maittava ateria ja sitten vielä mahdollisuus pestä astiat juoksevan ja puhtaan veden alla "ommm omm".

Tämän kaiken sekavan ja epäloogisen jorinoinnin syynä on maanantai. Jos minulla olisi nyt kaivo, olisin jo hypännyt sinne. Monta kertaa. Ja tuo täti tuossa ei ole oikeasti aikuinen, sillä on vaan hyvä valeasu. Oikeasti aikuisia ei ole edes olemassa. 

Onneksi maanantai on vain kerran viikossa ja tämän viikkoinen on jo melkein lusittu.