PÄÄTÖSTANSSIAISET

Sen pituinen se. Oikein onnistunut oli tämän loman päätöspäivä. Sen kunniaksi piti tanssahdella vähän sumun alla. Heti alkoi syksy tuntua iholla, kun kuu vaihtui.

Iltakävelyn lisäksi tarjosin äidille mustikkapiirakkaa reseptillä "mamman mustikkapiirakkaa" suoraan smarketin reseptilehdykästä. Siitä tuli hyvää, vaikka leivontavaiheessa jouduin kriisiin, koska taikina ei näyttänyt samalta kuin ohjeessa. Joudun aina leipoessani kriisiin. Mutta J kävi tarkastamassa taikinan ja äiti etäohjeisti puhelimessa ja niin tästäkin kriisistä päästiin yli (lisättiin jauhoa).

Minkähän takia naimisiin menneessään nainen muuttuu vaimoksi mutta mies pysyy miehenä? En haluaisi kenenkään vaimoksi, koska termi on niin kökkö. Sen sijaan tänään keksin, että voisin ryhtyä emännäksi. Emännässä on alkuvoimaa siinä missä vaimo kulkee kalpeana ja hysteerisenä varjoissa. Emännäksi on kyllä vielä vähän matkaa. Emännät leipoo ilman jees-miehiä.

SE VÄRI

Kun suljen silmäni näen mustikoita ja mustikan varpuja. Olin jo yhdellä mättäällä hetken varma, että sairastun mustikkasokeuteen (vähän niinkuin lumisokeus mutta mustikoilla). Oli ihanaa toteuttaa sisäistä keräilijääni ja lypsää notkuvat mustikan varvut sankoon. Kesken keräilyn päätin, että harjoitan keräämisellä myös vasenta kättäni, kun tajusin, että olen kerännyt koko ajan vasemmalla kädellä. Ehkä oikean käden rooli kupin pystyssä pitäjänä on sittenkin tärkeämpi kuin kerääjä-käden rooli. Kuppi ei mennyt nurin kertaakaan, ei metsässä eikä muutenkaan.

Mustikkareissu oli kaikin tavoin ihana. Ihanat ystävät, ihanien ystävien ihana mökki, ihanat mustikat, ihana sauna, ihana puro, ihana mutakakku, ihana metsä ja ihanan löysät jutut. Eikä ketään purrut kyy, punkki tai karhu. Perjantaina kyllä astiaan meinasi tulla enemmän vettä kuin mustikkaa, mutta ovelat poimijat palasivat sateen laannuttua ja alushousujen kuivahdettua.

Mietin jo, että mustikan poimimisella voisi tienata ensi kesän rahat. Istuisi vaan mättäällä ja hengittäisi samaa tahtia metsän kanssa. Ainoa kysymysmerkki on tuo selkä. Kahden päivän kevyellä poimimisella rastitan vaihtoehdon "selkä tuntuu jokseenkin jäykältä". Seuraavalla mustikanhakureissulla mantrani on ergonomia, ergonomia ja ergonomia. Ja seuraava reissu tulee varmasti, mahdollisimman pian, sillä metsä pursuaa mustikkaa ja aion poimia sen kaiken! (Ja ilmeisesti syödä myös, koska vapaata pakastintilaa ei taida olla paljon tiedossa)

SEIKKAILU

Lähdimme seikkailulle Vuosaareen ystävien kanssa. Paikkojen etsiminen ilman karttaa oli haastavaa mutta löysimme yhden luontopolun, monta yksityisalue-kylttiä ja kaksi uskonnollista kesämajaa. Ja sitten tämän kuvissa olevan paikan.

Olen aika varma, että tarvitsen leijan. Kaikki olivat sitä mieltä, että he tarvitsevat leijan. Mutta kukaan meistä ei tiennyt, missä leijoja myydään? Lennättäminen olisi varmasti rentouttavaa, kunhan langat eivät mene solmuun.

En ehkä pysty lopettamaan tätä lomaa. Tai haluan ainakin arkeeni seikkailuoikeuden. Ehkä saan sen lisättyä työsopimukseeni: Ken tylsistyy kuollakseen koneen äärellä saap oikeuden pakata liinaan eväkset ja iskeä tietä. (ja fontti olis jotain koukeroista tunnelmaan sopivaa lajia)

MUSTELÄISKÄTESTI

Se oli olemassa se salainen puutarha! Mutta ei ihan sisäpihallani kuitenkaan vaan Kumpulassa. Kahden euron hintaan pääsin eilen käväisemään Kaukoidässä, Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja eläintarhassa. Aurinko oli kerrankin mukana jutun juonessa.

Läpikuultavia valtamerimeduusoita lillimässä meressä?

Joutsenia parveilemassa kedolla?

Hirviö luomassa kaaosta ja syömässä asvalttia?

Kotona hörppäsin kunnolla vettä ja söin vähän suklaata, että pystyin karistamaan oman mielikuvitusmaailmani ennen J.K Rowlingin samanmoista. Aikamoinen pläjäyshän se uusin Potter oli. On hienoa, että on näin sökö muisti, kun aina voi yllättyä uudelleen ja jänskättää asioita, jotka on jo kerran tiennyt.

Ps. Minkähän takia eteeni istuu aina pitkä mies elokuvateattereissa? Onko elokuvailtojani varten palkattu pitkämies, joka aina pölähtää varjoista, kun istahdan pahaa aavistamatta penkkiini? Saakohan se edes palkkaa?

SINNEPÄIN

Olen hävittänyt lomalla motoriikkani ja keskittymiskykyni. Horjun ja heilahtelen tolkuttomasti, haron ilmaa yrittäessäni osua ovenkahvoihin ja huidon purkkani tietokoneen näyttöön. Olen selvästi loman viimeisessä vaiheessa. Radiossa sanottiin, että ihminen on tyhmimmillään lomalta palattuaan. Lomaa on jäljellä enää viikko, joten voin vain arvailla millaiseksi hattaraksi muuttuisin, jos lomaa olisi toinenkin kuukausi.

Olen kyllä hyvin tyytyväinen tähän olotilaan. Vielä jos saisi lasin punaviiniä ja salaisen puutarhan tuonne sisäpihalle niin... tekisin kärrynpyörän (kyllä vaan tekisin!) ja menisin puutarhaan ja joisin sen viinin. Ah, se olisi loman kruunu se.

FLIPFLOP

Taivuin ja ostin muovilirpakkeet jalkoihin. Sain eilen lasinsirun jalkaani rannalla (sain sen myös pois) mutta päätin säästää jalkapohjiani jatkossa.

Myönnän hampaita kirskutellen, että ihan kätevät olivat tänään rannalla. Tässä käy vielä niin, että lirpsattelen menemään vielä syyskuussa noilla.

Kauhea värijano myöskin. Tennispalatsin surrealisminäyttelyn taulut eivät pystyneet viemään tätä janoa pois, vaikka muuten näyttely oli hykerryttävä. Kaiken täytyy olla vähintään oranssia tai kuivahdan pois.

LÄTTYJÄ, OHUKAISIA, PLÄTTYJÄ, LETTUJA

Eilinen vaati lettuja, tai minähän niitä vaadin. J on tämän talouden lettuvastaava. Lettujen paistossa osuudekseni jää kiertää kehää ja kysellä ollaankojoperillä. Pääruuaksi lettuja suolaisella täytteellä , jälkiruuaksi lettuja makealla täytteellä. Ei ollut ollenkaan niin tautologista, kun aluksi epäilin. Puolikas lettu jäi aamiaiselle.

Laskutilaa on aina liian vähän, varsinkin kun pöytä täyttyy aina kaikista ihanista aarteista. Mutta tarkoitus on nyt keskittää katse noihin kanatilalta haettuihin muniin. Pienen kanan pieni tuotos ja ison kanan iso tuotos. Kuinka iloiseksi voikaan tulla kokoeroista.