PINNALLINEN SYVÄLUOTAUS

Kuva hämäystä, tänään puhutaan musta. 

Mut on haastettu! Toki jo tammikuussa, mutta tärkeintä on, että olen päättänyt ottaa haasteen vastaan ja vastata kysymyksiin rehellisesti liioittelematta juuri yhtään ja juuri tänään. Huomenna vastaukset on jo erit.

Viisi (tai kuusi) asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
Karamellisoidut mantelit, taskusta löytyvät ponnarit, heti kylmä kraanavesi, sopivan kuuma kylpyvesi, se että junan vessassa voi pestä kädet, saapuminen bussipysäkille synkronissa bussin kanssa: ei yhtään juoksuaskelta, ei pysähtymistä, vaan suora kevyen kaunis rytmin säilyttävä askellus suoraan bussiin. Rakastan just jetsulleen mennyttä optimointia ja näköjään vettä. 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Tarvitsen radiota, hampaidenpesua ja aamupuuroa heti aamusta. Jos loppupäivä sisältää banaanin ja pääsyn internetiin, päivä on tukevasti akselilla magnifique.

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Alfredo Häberlin toimisto, Duomon katto, Michelin-tähdellinen ravintola, isän juuri remontoitu uusi kylpyhuone (kulki työnimellä 'spa-osasto', joten odotukset on korkealla) ja Rion sambakarnevaali.  

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Nopea, hidas, ahkera ja laiska. Ja kaupanpäällisiksi kiva.

Viisi (tai kolme) asiaa, joista unelmoit:
Haluaisin osata kävellä käsillä ja oman metsän sekä käyttää vaivatta ranskan subjunktiivia keskustelussa.

Mikä on suurin unelmasi?
Helppo. Valaistuminen tietenkin.

Mikä on paras vinkkisi kauniiseen kotiin?
Järvinäköala.

Miksi pidät blogia?
Jotta näkisin paremmin!

Miten pidät huolta itsestäsi?
Syön porkkanoita ja manteleita.

Mistä pidät itsessäsi eniten?
Kun on draivi!

Entä vähiten?
Kun ei ole draivia...

Mainitse kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
Ihmiset joiden kanssa olen hengannut, ihmiset joiden kanssa hengaan nyt ja ihmiset joiden kanssa tulen hengaamaan.

Mitä pelkäät?
Karhuja ja lumivyöryjä.

Mikä on nopein reseptisi, kun lapsilla on nälkä?
Apua, apua!!!!!1111 Tota mä… kauhee meteli, kun lapset huutaa nälkää nurkissa, mitä mä teen???+ Oota, oota! Okei, aluksi nappaan itselleni kourallisen karamellisoituja manteleita, että oma verensokeri pysyy tasaisena ja aivot pystyy paremmin ratkomaan tilanteen. Sitten kuorin kaikille porkkanat noin niinku ensihätään, porkkana päivässä todistetusti lisää myös positiivista fiilistä (tästä enemmän jossain toisessa postauksessa). Sitten keitän äkkiä pastan, pilkon vähän metukkaa ja avokadoa sekaan. Sit syödään suoraan kattilasta, kun ei kuitenkaan ole puhtaita lautasia.  

Ihanan hiljasta.

Mikä on paras lastenkasvatusvinkkisi?              
Täytyy olla lahjonta. Toimi tosi hyvin muhun aikoinaan, joten miksei hypoteettisiin tuleviin jälkeläisiinkin.

Ken haluaa, ottaa ja vastaa omassa pikku blogissaan. Barbie kiittää ja kuittaa.

OLEN SOKERISTA

Ei, en mä pysty. En pysty elaboroimaan tän päivästä juoksutapahtumaa. Ei ole ehkä mitään idioottisempaa kuin juosta teepparissa räkäsäässä. Eikun onpas, nimittäin katsoa sitä.  

TAAS TÄÄLLÄ: NÄLKÄ, JANO, KUUMA!

Kesä yllätti matkailijan! 

Vielä perjantaina Milanossa satoi vettä ja iltadrinksut piti juoda baarin sisällä takki päällä, käsiin lämpöä hönkien. No lauantaina sai kuoria vaatekerroksia ja nauttia paninista auringossa siristellen. Sunnuntai lämpeni kuumaksi ja perusturisti unohti juoda acqua minerale naturalea ajoissa ja tarpeeksi, eli päätyi läähättämään roomalaisraunioiden varjoon. 

Perusturisti on tyytyväinen kesäkauden avaukseen ja hamuaa jo uusia lippuja ihan minne vaan. 

(Ihanaa, olen ruvennut puhumaan itsestäni kolmannessa persoonassa.) 

(Luultavasti aivan normaali jatkumo sille, että puhuu itsekseen.)

PÄÄSIÄISTAVOITE

Lämpötila: Kuinka kylmä! 

Väri: Maailma muuttui vaaleanpunaiseksi. 

Tavoite: Pääsiäistavoitteena on saavuttaa tylsyys. 

Väliaikatiedot: Tylsyys saavutettu etuajassa. 

Munatilanne: Yksi surkean pieni maitosuklaamuna. Mutta mutta! Mulla on Wiener Nougaita! Kaikki hyvin valtakunnassa, vaikka ne onkin neliöitä* eikä ollenkaan pyöreitä.

Joku pääsiäisyllätys: Äiti-pupu pesueineen erään kaupan näyteikkunassa.

Siisteystilanne: Todella sanoinkuvaamattoman siistiä. Itse luuttusin. 

* edit: mitään neliöitä ole, SUORAKULMIOITA! Eiku SUORAKAITEITA! Tai en mä tiedä. Taidan olla ihan hiljaa nyt vaan.     

SUSIKEPPI

Lyijykynät terotettu, vekkihame viikattu tuolille, letit palmikoitu niin kireälle, että silmät on vinossa ja leivät kääritty voipaperiin; huomenna alkaa kielikoulu. Toivottavasti maito ei jäädy maitotonkkaan ja sudet häiritse koulutiellä. Pitääkin muistaa vuolla susikeppi aamusella.

Eiku näähän olikin mun vanhempien koulumuistoja, hetkellisesti sekoittui nykyhetkeen. 

Terveessä itsekehun hengessä täytyy antaa tunnustusta, että mä olen aika hyvä tässä opiskeluasiassa, kunhan vain pysyn hereillä. Tai ehkä tällä kertaa kysymys on enemmän siitä, että kunhan herään. Jos ajatellaan kauniisti - itselleen pitää olla kiltti - niin jossain toisella aikavyöhykkeellä herään aamulypsyn aikaan. En valitettavasti tällä aikavyöhykkeellä. 

Siispä viritän kaksi herätyskelloa, lupaan itselleni kaksinkertaisen annoksen vadelmahilloa aamupalalla ja lupaan nähdä kauniita unia. Vaikka ateljeista, joissa kävin tänään. Joulupukki hoi, tai mitä-näitä-nyt-on: Pakkasukko, Nikolaus, Hammaskeiju, Oprah, mä toivon joululahjaksi ateljeeta. Mä tarvitsen ateljeen. Mä haluan ateljeen. Mä vaadin ateljeen. Jos en saa, jään tähän makaamaan enkä varmana syö enää ikinä tillilihaa tai klimppisoppaa.

TARPEELLISTA TAVARAA

Mulla on taipumus kantaa mukana laukussa liikaa tavaraa, enkä usko, että olen mitenkään uniikki tässä suhteessa. Sitä uskoo, että jos ottaa esimerkiksi kameran mukaan niin sitä varmaan sitten kuvaa. Tämä myytti murrettu yllä olevan kuvan avulla: kannettuani pari viikkoa kameraa mukana, ainoa asia mitä siitä löytyy on tutkielma porkkanoista - otettu ihan kotona, ja tuskin jää virstanpylvääksi taidehistoriaan. Ei mitään niiltä kahdelta Geneven reissulta, ei yhtään räpsäisyä Helsingistä, ei tallennetta raclette-illallisilta tai yhtään mistään muustakaan paikasta tai tapahtumasta, joka olisi ollut edes potentiaalisesti mielenkiintoisempi kuin omat neliöt ja perjantain välipala. Yhteenveto: jatkossa ei tartte kantaa kameraa messissä.

Toinen asia mitä olen nyt kuljettanut uskollisesti mukanani on vessan lampun pahviloota. Paljastettakoon, että olen kylpenyt pimeässä määräämättömän ajan, koska lamppu on mallia ei-löydy-normi-kaupoista-spécialité ja motivaationi tasoa pimeässä-on-ihan-ok-kylpeä. Tänään viimein ajattelin uhrata lauantain ja lähteä isojen markettien ja autokauppojen vyöhykkeelle, sivistyksen ulottumattomiin siis. Yhteenveto: ihan hyvin voi pitää pahvia mukana, ei paina mitään ja jossain vaiheessa voi lykästää.

Elämä menettää äkkiä merkityksensä vaeltaessa ison jumbomarketin käytäviä pitkin kuunnellen koko kaupan äänitilan kattavaa katkonaista esittelyä grillistä - löysin tänään henkilökohtaisen helvettini. Iltapäivän antikliimaksin kruunasi käynti ruokakaupassa kaikkien muiden nälkäisten ja turhautuneiden kaupunkilaisten kanssa, jotka kaikki haluaa punnita vihanneksensa samaan aikaan. Onneksi suklaajäätelö palauttaa osan elinvoimasta tai ainakin auttaa unohtamaan. Yhteenveto: näyttää siltä, että jäätelöä kannattaisi kantaa mukana.

Eli, hyvä minä! Hyvin vedetty, asioita saavutettu. Tästä tää taas lähtee, kun näkee pestä käsipyykkiä. Jei.  

ONKO KOIRA KOTONA?

ON! Koira on kotona! - Sininen vai? Älkää nyt viitsikö, en mä mitään ole huomannut (sekarotuinen se kyllä on). Se on hyvä koira, leijuu mua aina vastaan eteisessä kun tulen kotiin. tuitui.  

Ruma totuushan on, että kukaan ei ole suostunut ottamaan mulle koiraa. Mähän en henk.koht voi, koska olen allerginen ja nyt ulkomailla. Mutta mun master plan on ollut, että saisin koiran jonkun toisen luokse. Että voisin aina kun puhteiltani kerkeäisin, käydä taputtamassa murreani ja heittämässä keppiä, ja sitten palata omaan koirankarvattomaan kotiini adrenaliinit nollassa ja silittämisestä endorfiinia ja muuta mukavaa kemiaa täynnä. 

Tiedän, että tarjous on täysin epäreilu; joku siis hoitaisi mun koiran arjen (nerokasta!), mutta välillä kaikkein röyhkeimmät ehdotukset toimii parhaiten. Ei ole tosin vielä ottanut tulta alleen, ihmisillä on niin absurdeja selityksiä töistä ja kaikesta muusta toissijaisesta vapaa-aika diipadaapasta. Ehkä pitäisi nostaa panoksia? Kaksi koiraa?

Kuvan tiskit ei muuten liity mitenkään mihinkään, paitsi siihen että olen ollut ihan liikaa kotona. Epälogiikka toimii niin, että kun on enemmän kotona tekee vähemmän, koska mahdollisuuksia tehdä vähemmän on enemmän, päätyy tekemään enemmän vähemmän. Huh miten kimurantti ja myrkyllinen kaava ihmisen mielenlaadusta. Onneksi kaava menee rikki just ihan just kohta pian.

Mutta kuka hoitaa mun hauvaa sillä välin? Vai otanko mukaan lentokoneeseen?