SEISOTTU

Koulun puolesta sitä tekee mitä vaan. Esimerkiksi seisoo koko päivän messuilla. Viikonloppu on livahtanut käsistä.

Sain nypittyä tänään viimeiset pajalta saadut tikut käsistä. Auts.

PÖTTERÖ

Tämä on minun ihana pötteröni, johon tekisi mieli pulahtaa uimaan. Ajattelin siitä kukkaruukkua mutta sisäpinnan ja ulkopinnan kontrasti on niin onnistunut, että en raatsi täyttää sitä millään. Paitsi ehkä kirkkaalla boolilla. Keramiikka on ihan kunkku harrastus. Voisipa tehdä keramiikkaa joka päivä! Seuraavaksi tekeytyy kakkujalustin.

Nakuttelin pajalla vekkejä mäntyrimoihini. Näin muuten maailman kauneinta mäntylautaa tänään. Ne menee ystäväni työhön; hän rikkoo ne. Mutta lopputulos on hyvin kaunista.

Kädet on kipeät nakuttamisesta ja kantamisesta pajalla. Toivottavasti ne ehtii palautua alkuperäiseen kuntoonsa viikonlopun aikana, että saan nakuteltua vekkini loppuun. Pää on oikeastaan aika tyhjä. Onnellinen ja tyhjä. Hyvä tapa aloittaa viikonlopun vietto.

PAJAPOTRETTI

Jahas, kutsuin tänään oikohöylää tasohöyläksi. Ei ollut muuten ensimmäinen kerta. En myöskään tunnistanut mäntylautaa kuusilaudasta. En taida olla pajalla se terävin kynä penaalissa. Voisin muistuttaa itseäni kaverin isän sloganilla "ei tartte olla tyhmä vaikka on pieni". Sen kunniaksi otin itsestäni pajapotretin.

Mutta tänään oli muuten ihan voittajapäivä. Materiaali reliefiä varten on pilkottuna mitoissaan ja aikaa runsaasti pintastruktuurin toteuttamiseen.

Järkyttävä nälkä. Tulin juuri kotiin keramiikan tunnilta ja hyvä etten syönyt nälkääni savea.

SULLE, MULLE, SULLE, MULLE

Melkein kadehdin äitiä, kun sillä on näin hyvä ja halpa (tai taisihan ne lapset maksaa vanhemmilleen noin 100 000-200 000e/kpl) stylisti kuin minä. Äidillä on nyt stadin muikein nahkatakki, jossa on nahkaresorit. Halleluujaa! Hänellä on myös kahdet kengät (joista toiset olisin ostanut itse, jos olisi ollut enemmän rahaa kuin euro), kun/jos loskalillu sulaa.

Mutta mulla on kevätnarsissi ja kesätyöpaikka. Ei ihan huono sekään. Ja viikko lisää aikaa reliefin tekemiseen. Ehkä voisin hengittää tänään hieman sisään ja ulos vuorotellen. Jos vaikka vähän pystyisi rentoutumaan.

Ensi viikolla ajattelin ruveta testaamaan mitä kirveellä saa aikaan pajalla. Enkä ole koskaan edes halkoja halkonut kirveellä. Oppia ikä kaikki, tai jotain.

JA KARVAN VERRAN TAAKSEPÄIN

Aivan herpaantunut keskittymiskyky. En saanut tänään mitään tehtyä. Paitsi, tuota noin, sain ostettua talvikengät ja kevätkengät molemmat tietysti alesta ja tietysti kovaan tarpeeseen (niin ja sitten nukuin koululla käsiin nojaten tunnin). Isä huokaili, että eihän enää ole talvikaan, johon vastaukseksi pyysin katsomaan ikkunasta ulos; meillä on kyllä täällä talvi. Enkä usko, että isän luona parin kilometrin päässä lumitilanne on jotenkin radikaalisti erilainen.

Sitäpaitsi nämä on hametalvisaappikkaat. Kaikki naiset tietää, että sellaiset on oltava.

Ihan rokuliksi meni joo. Visalaskua odotellessa.

Herramunjee, kun meillä on tota rojua. Se olisikin ihmeellistä, jos kirjahylly ihan jäisi kirjoille vaan mutta ei. Ihme kilkettä nurkat täynnä. Ja miksei kukaan tiskaa? Ja miksei tule superideaa valosta, varjosta ja puusta? Ja milloin keksin jotain freesiä valitettavaa? Ja kenelle voi reklamoida, jos ei saa originelleja ideoita?

KARVAN VERRAN ETEENPÄIN

Tein karvaa koko päivän pajalla. Karvaa eri suuntiin ja eri puulajeihin. Värillistä karvaa, lyhyttä karvaa ja harmillisen katkeavaa karvaa. Sitten keksin valella mäntypalikkaa vedellä ja karvat rupes kestämään paremmin.

Tästä tulis reliefi lopputuloksena. En vaan haluu siitä sellasta pölysen näköstä. Jotain pitää varmaan vielä tehdä. Keksiä ratkaisu.

Jotenkin harmitti kaikki tänään mutta kun aurinko niin kivasti paistoi puupajalle niin harmituskin jäi jotenkin harmittavan latteaksi. Äh. Huomenna harmittelen oikeen isosti varastoon.

Kevät on just tällasta, kun etsitään kesätöitä ja petytään ja yllätytään iloisesti vuorotellen. Toivottavasti saan yllättyä iloisesti ja sitten keskittyä tohon mun karvaan rauhassa.

Päätin lähteä tyttöjen kanssa Pärnuun toukokuussa.

KAIKKEE KIVAA

Hahaa, löysin kierrätyskeskuksesta kaksi taulun kehystä laseineen. Paspikset ja takapahvi puuttuu mutta ne saa tehtyä ennenkuin ehtii sanoa paspartuuri (mitä optimismia ilmassa!). Kierrätyskeskuksesta sai vielä opiskelija-alennustakin, mikä jätti hinnaksi naurettavat 4,6 e. Mutta karma ottaa omansa takaisin, koska jouduin raahaamaan näitä kädet puuduksissa jäisiä pieniä polkuja pitkin bussipysäkille. Raahaaminen on oikein tämän viikon teema.

Lattialla oleva valkoinen köntti on keramiikassa tekemäni virtahepo/rausku (pitää myös vettä sisällään). Aion antaa sen huomenna äidille tuparilahjaksi. Olen tyytyväinen, kun hahmossa on vähän samaa henkeä kuin Jenssenin figuureissa. Onnistuin saamaan limaefektiä lasitteella. Hmm... liekö äiti-ihmiset osaa arvostaa limafiguureja?

Ja mun piti tehdä ihan kaikkea muuta tänään. Nyt mä kyllä otan kynän kauniiseen käteen ja aloitan.