TÄNÄÄN

Tämän mä nään mun parvekkeelta. Jos on tarpeeksi vuoret peittävää sumua, voi kuvitella, että järvi on meri. Vaikkei se ole koskaan sama. Ei tuoksu miltään tuo järvi-lätäkkö, vuorilla tai ilman.  

Mun tekis mieli aloittaa jokainen blogimerkintä sanalla "tänään...". Ehkä aloitan sillä huomenna.

Puuduttaa sellaset tyypit, jotka haluavat keskustellessaan luennoida eikä keskustella. Mä en ole koskaan ollut hyvä pysymään hereillä luennoilla.  

ATELJEET AUKI

Rakastan ateljee-tiloja! Niihin tiivistyy kaikki olennainen: valo, luovuus, rentous, sekamelska ja tekemisen tuntu. Päivän suunnitelmiin tuli totaalinen muutos, kun ymmärsin (!) radiotoimittajan juonnosta, että paikalliset taitelijat pitävät avoimien ovien päiviä koko viikonlopun ajan ateljeissaan. Kävin jo kolmessa, yksi niistä sattui olemaan kotitalossani. Oli hauskaa tutustua punahiuksiseen naapuriini, joka yhdistää maalauksiinsa valokuvia. Samalla oli tietenkin ihana nähdä toinen asunto tästä talosta. Olen asuntostalkkeri, käyn edelleen katsomassa vuokrattavia asuntoja netissä ihan vain fiilistelläkseni. Ateljeita etsiessä kaupunki tuntui avaavan uuden, luovemman, puolen. Pidän tästä uudesta käänteestä.

TISMALLEEN

Perun kaikki pahat puheeni kanavapaketistani, eilen, sattumalta, epäonnekkaan pyykkitupavuoron uuvuttamana suuntasin sohvalle ja kanavasurffasin suoraan kultasuoneen. Good wife! Televisiostani tulee Good wife-sarjan uusinta kautta torstaisin ja nyt tarkkana, englanniksi. Sikakallis kanavapakettini, järkiostos!

Siitä se sitten lähti, tämä hyvien ajoitusten suma. Kotiin tullessani sain napattua kameralla sinisen hetken ja avasin avocadon sekunnilleen oikeaan aikaan. Kosmos hemmottelee mua.

SUNNUNTAI-SATEET

Voisin valita päivän tehtävän seuraavalta listalta: tiskaus, siivous, läksyt tai pyykki. Mutta olen ohittanut nämä kaikki vaihtoehdot ja katson ikkunasta kuinka sataa. Ja sataa. Sunnuntai-sateet on palanneet! Juuri kun mun piti laittaa mokkakengät jalkaan!

FANI

Metsäpotretteja!

Täällä oli metsäpäivä! Seuraa paljastus: olen suuri metsäfani (kuulen kuinka kansa kohahtaa). Se saattoi saada alkunsa siitä, että sain hyvästä mantsan yo-menestyksestä kirjan "Tiedätkö metsistä?" (vihasin sitä yli kaiken, muut sai paksuja kirjekuoria). Huomasin kuitenkin sopivan ajan päästä kirjoituksista, mielen tasaannuttua, että en tiennyt metsistä ja pläräsin opuksen läpi ja tässä sitä ollaan, metsäfaneina. No oli miten oli tämä faniuteni synty, mutta tämänpäiväinen oli selkeesti juhla mua varten. Vaikka hikoiltuani itseni ylhäälle metsään totesin, että kohderyhmä oli noin 20-25 vuotta nuoremmat. Ihailin toisten infantiilien majat ja metsäpotretit ja menin istumaan ankkalammen rannalle. 

Seuraa päivän toinen paljastus: ankat saattavat olla dinosauruksia. Luulen, että täytyy vielä tehdä jotain tutkimuksia ennenkuin voin julkistaa laajamittaisen tieteellisen artikkelin, mutta näin näppituntumalta olen aika varma.      

Nyt menen kuivaamaan hiukset ja puen päälleni kevään uuden show piecen: pinkin pitsitunikan ja valmistaudun leffailtaan. 

SUOLOT JA NESTEET

Kevät taitaa olla nyt täällä. Olen alkanut herätä stressihorroksestani, joskin se on tehnyt tiukkaa.On pitänyt itkeskellä melkein jokaisen rakennuksen kulmalla; sen korvattoman pupun tallautuminen oli jo liikaa. Jotta itkukapasiteetti pysyisi hyvänä, nautin paljon teetä ja syön metvurstia. Niillä sujuu suurempikin vuodatus, mikä voi saada alkunsa vaikka siitä, että muistelee sulavia jääpuikkoja auringossa tai muistaa miltä Helsingin katupöly tuoksuu.

Asun nyt sitten yksin. Saan jättää epämääräisten tavaroiden epämääräisiä kasoja minne haluan. Voin jättää voipaketin pöydälle sulamaan vaikka koko illaksi. Voin laulaa joululauluja yötä päivää ja ostaa kukkia joka päivä, jos vain haluan. Olen kovin hämmentynyt ja hiivin asunnossani huoneesta toiseen etsien millon mitäkin, mikä on hukkunut muutossa ja kyselen, miten olen päätynyt tänne? Enkä ole ihan varma tarkoitanko Sveitsiä vai ylipäätänsä tätä elämää.

PIKKU APULAINEN

Vähän kuin joulupukin pajassa: puupallia syntyy suhisten. Pääsisiköhän tällä näytöllä joulupukille töihin ensi sesongiksi? Samalla nakutellessa kuuntelin toisella korvalla telkkarista Spice Girls -dokkaria (oioi, en muistanut että bändi oli niin kriisiytynyt!) ja muita ihania julkimohaastatteluita. Lattian läpi tunnustelin alakerran asukkaan musiikkiamakua; jytkähtelee jylheästi. Mihinkään muuhun en ole tänään kajonnutkaan. Maailma on saanut olla rauhassa ilman mun sekaantumista.

Tohon mattoon on varmaan piiloutunut kaikenlaista. Toivottavasti se kaikenlainen pysyy myös piilossa. Tänään en jaksa ravistella.