EI PAHA

Vitsin vitsi. Mulla on sirkusvalot! Taas saa ruksata yhden pitkäaikaisen haaveen listalta. On se nastaa, että näin aikuisena voi toteuttaa omia haaveitaan tosta noin vaan. Nää mun pitkäaikaiset aikuishaaveethan on olleet akselilla muumilakanat & sirkusvalot. Hyvin kypsää. Nyt pitää pitää sitten jotkut hyvin kypsät ja hämärät juhlat, että valot pääsee oikeuksiinsa.

Mähän olen melkein seestynyt ton super hässäkkäisen kesän jälkeen. Ajatukset pysyy jo aika hyvin kasassa enkä meinaa enää nukahtaa pystyyn. Ei paha.    

ASIAAN

Mulla ei ole mitään kerrottavaa! Silti tekee kauheasti mieli kertoa. Pirullista. No mennään yksityiskohtiin, kun kerran suuret linjat on edelleen samoja kuin aina: väsyttää, välillä vituttaa, ja sitten on taas hauskaa ja virkeää. 

Yksityiskohta numero 1. Tapasin jonottaessani iranilaisen tytön joka kertoi, että nimeni tarkoittaa hänen kielellään poikaa. Hänen nimensä tarkoitti taivaasta laskeutunutta jumalatarta. Äiti ja isä, miksi kukaan ei tehnyt benchmarkkausta mun nimestä ennen ristiäisiä. Kysyn vaan.

Yksityiskohta numero 2.  Löysin oman summerini! Aika viheliäistä, kun edellisen asukkaan laittama vettynyt nimilappu häviää myrkyisenä yönä, eikä ole enää käsitystä mikä summeri kuuluu ja kenelle. Lamaannuin puoleksi vuodeksi. Toissa päivänä tein kenttätyötä soittamalla potentiaalista summeria, ja sehän se olikin, mun ikioma pikku summerinappi.

Yksityiskohta numero 3. Jos oraalista ranskan kurssia ei järjestetä, sille on vaikea päästä. Ihan loogista. Mutta siis jonotin (katso kohta 1) itseni toiselle kurssille. Että tässä ihan edistytään tässä kielenopiskelussa. Toisaalta nykyään puhun tahmeaa suomea, takeltelevaa englantia ja vähän vähemmän surkeaa ranskaa. Mutta eihän tietotaito voi kasvaa rajattomasti, se vaan tasoittuu useamman eri tekijän välillä. Niin. 

Johan tässä tulikin asiaa. Eiköhän tää jo helpottanut.
   

RAPU-RAPU

Ensimmäiset rapujuhlat takana, ja heti pääsin ravun keittoon. Ravut oli kauniita keitettyinä. Mieletön oranssi! Mutta olihan se keittäminen, no, kokemus. Syöminen se vasta askartelua olikin.

P

Tästä kesästä on kyllä yritetty repiä kaikki irti mitä vaan on saatu. Paljon on saanutkin. Jos ei nyt kesän kohokohtana, mutta mielenkiintoisena kuriositeettina kuitenkin, pitää mainita, että kävimme P:n kanssa kala-museoissa. Tai kalastusmuseossa. Tai oikeastaan se taisi olla joku ekologia-museo. Museosta ei jäänyt kovin montaa muistijälkeä paitsi sen pystyn palauttamaan mieleen, että oppaan aurinkolasit molskahtivat museon rapualtaaseen meidän suureksi iloksi. 

Loppuviikon olen yrittänyt päästä arkeen kiinni ja venytellä takalihaksia, jotka meni aivan jumiin sunnuntain haikilla. Niiden on parasta olla kunnossa lauantaina, kun edessä on tuplasti pidempi matka.

VIIKINGIKSI VIIKINKIEN PAIKALLE

Käytyäni kivi-, rauta- ja viikinkikaudella on ihana olla taas vuodessa 2012 ja kotona. Erityisesti rautakausi kosketteli mua. Ja se miten rautakautta on tulkittu. Aikaa sitten kaivauksissa oli löydetty pieni ovi ja koko Euroopan demorautakautiskylien ovet tehtiin tämän oven perusteella. Mutta viime vuonna olikin tutkimuksissa huomattu että ovesta on palanut yksi kolmasosa pois. Rautakautiset ihmiset varmaan nauraisivat itsensä tärviölle, jos näkisivät meidän aikalaisten tulkinnat rautakauden elämästä. 

Kuitenkin jos saisi valita, olisin viikinki. Viikingit hallitsivat elämän nautinnot, etenkin ruoka- ja juomapuolen (hurraa viikinkiolut!). Leivänkin sai leipasta itse (tuli aika paksu) ja paistaa notskilla (tuli aika musta). 

R/L-O-M-A

Jotain selvisi matkan aikana. Ensinnäkin, kuudella vaatekappaleella pärjää kuusi päivää. Toiseksi, jos jossain haluaisin asua niin Roomassa. Kolmanneksi, Italian hyttyset saavat aikaan hillittömiä patteja. Neljänneksi, aivotoiminta lakkaa +35 asteen jälkeen. Ja lisänumero, reppu- ja raidematkailu on ihan parasta ikinä.

MIKÄ SE ON MIKÄ SE ON?

No se on beige se. Beessi. Se on se valju ihmisen väri talven jälkeen. Ja kohta sitä on uusi kerros meidän talon seinässä. Olisivat nyt repäisseet ja laittaneet jotain vähän gruuvimpaa.

Pakkasin muuten reppuni juuri ensi viikon matkaa varten. Olen mestari pakkaamaan ei mitään. Kiroan tätä minimalismia luultavasti kun käyn läpi niitä noin neljää vaatetta, jotka aion ottaa mukaan. Mutta hei, +35, ei kai voi tarvita kovin montaa vaatetta? Epäilen, että en ole enää beessi sen matkan jälkeen. Ehkä ennemmin pompeijin punainen.