PAINOVOIMA

Sain urheiluriippuvaisen ystäväni visiitille luokseni. Ristiin rastiin ollaan heiluttu nyt Suissessa hiki otsalla, kuvat lumikenkäilyreissulta; näkyvyys ei ollut ihan paras. Röstit vetäistiin ravintolassa, jonka täytyy olla Sveitsin ydin. Jos joskus tulette vierailulle, osoitan paikan kartasta. Perjantaista lähtien olen vain maannut sohvalla ja samalla haaveillut sohvalla makaamisesta.

Sitten iso detalji loppuun: tässä huoneustossa on yksi suunnitteluvirhe, nimittäin jos tiputan jotain jossain päin huoneistoa, niin se jotain päätyy vessanpönttöön. Vessan oven tarvitsee olla auki kyllä, ihan niin mystiselle tasolle ei olla menty, että materia läpäisisi materiaa. En edes viitsi listata sitä kaikkea tavaraa mikä on käynyt pöntön kautta, vaikka listaamisesta yleensä tykkäänkin. Mutta olen hämmästynyt, ja yritän muistaa sulkea vessan ovea. 

HALEI, PUSEI, KAIKKEE

Kaiken annoin viikonloppuna, kun kävin harjoittamassa kansalaistaitoja skiissä ja äfter skiissä Chamonix:ssa. Olen poikki, kuitti, finito, slut ja kaikkea siltä ja väliltä.

Jotain oli aavistuksen pielessä laskutekniikassa, kun piti jatkuvasti levyttää vuorta vasten. Puss ock kram, iski silmää vuori ja taas oli uusi fritsu lonkassa ja hiihtotarpeisto sikin sokin rinnettä. Tarpeeksi monta kertaa kerättyäni välineitä ja itsetunnon rippeitä rinteestä, päätin, että ehkä olis oppitunnin paikka ja mielellään ennen kuin helikopteri hakee alas (vaikka siis eihän tässä ihan noviiseja olla, kun pari viikkoa sitten askarreltiin yksi mustakin mäki alas). Hätiin kerkesi Remi, ihan alkuperäisväestöä, ei siis mitään tuontikamaa briteistä. Remin kanssa haettiin oikeaa painopistettä suksien päällä ja harjoiteltiin sauvojen käyttöä käännöksissä; al-e-(h)op huudahti Remi ja silloin lähti meikän sukset rinteessä uuteen käännökseen. 

Oppitunnin lähestyessä loppua, Remi tarjoutui videoimaan viimeisen laskuni. Tuuli hiuksissa tein tiukkoja käännöksiä jäisessä rinteessä, lumi pöllyten, väistellen hitaampia. Jostain syystä videolla auraa tyhjää mäkeä alas hitaasti ja varmasti 5-vuotiaan näköinen allekirjoittanut. Piinallisimmat puolitoista minuuttia ikinä. En enää kehtaa palata Ranskan puolelle rinteeseen. Tähän tää harraste nyt sitten jäi. Onneksi after skiissä kukaan ei osannut aavistaa synkkää salaisuuttani. No, nyt te tiedätte, mutta jonnekin tää oli pakko sanoa, että saa taas öisin unta. Mutta kiistän kaiken, jos ikinä otatte puheeksi ja hankkiudun todistusaineistosta eroon pikimmiten. Kauheeta, jos video leviäis nettiin; täälläkään ei enää kehtaisi naamaansa näyttää.

Ei siis yllättäen kuvia tällä kertaa. Olen allerginen kaikelle visuaaliselle, joka muistuttaa aiheesta.     

MYYDÄÄN RATKAISUJA, OSTETAAN MAHDOLLISUUKSIA

Puuhaperjantai: yhdistä tivut - vai tiput? ja löydä piilotettu viesti ja elämän tarkoitus! Lupaan, en narraa.

Joo ei helli aurinko ei pientä kulkijaa. No en olis halunnutkaan, sade on niin ihanan... märkää.

Tänään oli isojen ratkaisujen päivä. Puntarissa oli skanneri tai skanneri ja printteri kontaminaatio. Ostin skannerin ja mekon. Luovaa ongelmanratkaisua. Tämän takia lapset, tämän takia kannattaa opiskella. Tai sitten voi olla, että asialla ei ole mitään tekemistä opiskelun kanssa. Ratkaisu ei oikeastaan ollut edes luova eikä se ratkaissut sitten mitään, paitsi sen, että tulevaisuudessa ei tarvitse elvyttää printterin kuivahtaneita väripatruunoita. Kas kun printteriä ei siis ole. No en olis halunnutkaan, printterit on niin inhottavan... kuivia.

Ja mitä itsetuntomannaa lounashetki tarjosikaan, brasilialaistunut sveitsiläismies aloitti keskustelun lounasravintolassa taikasanoilla "opiskeletko täällä?". Heti olin sulaa vahaa, meni boheemin rento (räjähtänyt?) habitukseni täydestä opiskelijavaleasusta. Oikeastaan tämän takia kannattaa opiskella, että löytää oman opiskelijahabituksensa, joka nuorentaa heti noin sanotaanko kymmenellä vuodella het'tykkänään. Voi eeeiii herttinen sentään, minä siihen en français - mä kartotan tällä hetkellä uusia mahdollisuuksia. Kiitos S tästä hienosta fraasista. Käytän sitä joka päivä. Liftaa taas sitä itsetuntoa: nyt ollaan mahdollisuuksien äärellä. Joka päivä. Kokoajan. Käsi jo ojossa universumia kohti, kohta siihen Mahdollisuus tipahtaa. Mikä hybris: mä voin tehdä mitä vaan*! *en ehkä kuitenkaan niitä huippumalli- tai astronauttijuttuja kuitenkaan, jotain rajaa sentään hybriksen sumentamassa toiveajattelussakin

Josko sinne Rioon lähtis? Kuulema on jännittävää ja vaarallista elämä siellä + niitä karnevaaleja, joissa vasta onkin jännittävää ja vaarallista. Saisi jäädä suisset tänne keskenään lajittelemaan sääntöjään ihan vaikka väri- ja kokojärjestykseen.

Eiku, ei vaineskaan. Vitsit vitsinä. Hieno maa, hienot juustot. Ja ihan ok valkoviinit, mistä tulikin mieleeni että afterwork odottaa. a+ 

HAPPYHAPPYJOYJOY

Se olis niinko aprés fête nyt. Saako masentua?

Tämä oli kompa, nimittäin kuulkaas, vaikka tässä ihan yrittämällä yrittäisin masentua niin Vaudin kantonin vesi pitää tunnelman mukavasti plussan puolella ja pään pinnalla. Vesi tässä kaupungissa todettiin juuri Suissen parhaimmaksi kemikaalikoktailiksi (sisältäen peräti 17:ta eri sortimenttia !). Että kaikki samassa lasissa, yhdellä huikalla hoituu mielenterveys, ehkäisy ja kuka tietää - ehkä jotain vahvempaakin saa kaupunkilainen vedestään. Ei ihme, että koko Suisse Romande tuntuu välillä yhdeltä isolta aperolta. Lääkityn on helppo hymyillä.

Ja vähän kun uittaa rättiä hanan alla ja näyttää pinnoille, niin kyllä kiiltää kohta keittiötasot ja naapuri pyörtyy seinän takana kloorin hajuun. Ihmevettä. Kohta rupean pullottamaan ja myyn Suomeen.

Mun piti oikeestaan tulla tänne keulimaan onnistuneilla synttärijuhlilla eikä miettimään bisneksiä. Summaten: ruokaa oli liikaa, ilmapalloja sopivasti ja shampanjaa - no, shampanjaa voisi olla aina enemmän. Taas todistettiin muuten alkoholin voima, sillä ainakin yksi eksynyt juhlija - MinäPuhelin hyytyi Keski-Euroopan arktisiin olosuhteisiin (+3C) - onnistui suunnistamaan oikeisiin juhliin skumppapullon pehmeän poksauksen ohjaamana. Että kippis ja santé vaan jatkossakin kaikille eksyneille.

Vielä loppuviimeeksi päivänpolttava kysymys: miksi siivota ennen juhlia?

Empiiriset havainnot todistaa kiistatta, että kakkua ja tahmaa on enemmän parketin saumoissa juhlien jälkeen. Koska olen saanut kunnian syntyä optimoijien jaloon kastiin, aion jatkossa siivota vasta, ja ainoastaan, juhlittuani. Sotku, elämäni elinkautinen. Mutta myönnän, ihan liikutuin, juhlakengissäni oli nokare kermavaahtoa. On siis edelleen. Odotan, että kuu ja tähdet asettuvat oikeisiin asentoihin siivousonnen varmistamiseksi.    

MIHIN RAHA PALAA?

Tässä tänään siivotessa, kontatessa kuitteja lattianrajasta, totesin, että viime vuonna rahat paloivat junalippuihin ja kenkiin. Olen siis polttanut rahaa kulkemiseen. Uusi vuosi, uudet kujeet; rapsutin viime vuoden kurat kengistä ja pistin kaappiin odottamaan. Kengät, en kuraa.

Tänä vuonna vähennän kenkien ostamista - yllätin itsenikin tällä lauseella - ja panostan kokkaamiseen ja hyviin raaka-aineisiin. Aion oppia laittamaan hyvää ruokaa; hauduttamaan, temperoimaan, siivilöimään ja mittaamaan tarkasti, ehkä jopa digitaalisella vaa'alla. Otan pieniä haparoivia askeleita kohti emännyyttä. Ehkä kohta voin jo näyttää kuvia yrteillä täytetystä kanasta tai pellillisestä rapsakkaa focaccia:a. Ehkä.

Se on vähän väärin, että jos edellinen sukupolvi on käynyt esim. sanotaan vaikka emäntäkoulun, niin ne opitut taidot ei siirrykään automaagisesti seuraavaan sukupolveen (lue: minuun). Korjaan: se on paljon väärin. Pitääpä aloittaa suklaan temperoinnin googlaamiselle.

OMA VIKA PIKKU SIKA

Herrasväki, harmaita seiniä, olkaa hyvät. Imekää itseenne!

Olen jotain oppinut tässä kuluvana vuonna (whoa!). Kiva pitää järjestämällä järjestää. Jos nyt ruvetaan vertaamaan, niin ennen strategiani oli, että kivaan törmää. Ja törmätessä, silloin ehkä vaan tarkistettiin, että elossa kai vähän se Kiva on - hyvä - mutta jätetään kuitenkin varulta makaamaan siihen. Kai siihen myöhemminkin ehtii törmää - ja ettei kuluisi vaan loppuun. Katellaan myöhemmin uudestaan, mihinkä se tuosta liikkuisi.

No ei mihinkään. Mutta kun ei sitä tarttis säästää niinkuin perhosbarbien kuplavaahtoa. Eikä siitä kuplavaahdostakaan saa mitään kivaa, jos sen löytää kymmenen vuoden päästä kivettyneenä purkkiinsa (voi kyllä, minä pieni säästäjä). 

Nykyäänhän homma menee näin: asetutaan runolliseen asentoon x ja ruvetaan miettimään: mitähän KIVAA sitä haluaisi tehdä tänään/huomenna/viikonloppuna/ensi viikolla/ensi vuonna/ensi vuoden ensi vuonna kertaa n. Ne jotka tykkää listoista, niin vaikka listaa (mä vähän tykkään suorittaa kivaa, mun uusi harrastus. Ihana ruksaa yli). Kimppakivaan rekrytään tyyppejä mukaan, ja toteutukseen. Et ei ole tän vaikeempaa tää. Vähän melkein nolottaa samalla tavalla kuin jouduin antamaan lihapullien reseptiä filippiiniläiselle tytölle: "Näis on niinku lihaa ja sipulia."

Voilá, kiva on syntynyt. Siinä se toikkaroi virkeänä elämän langalla. Tai jotain muuta ontuvaa kielikuvaa tähän. Yh, oksetan itseäni. Seuraavaksi käydään tämän kauhean itseruoskinnan, sarkasmin ja kyynisyyden kimppuun. Ehkä jo ensi vuonna on vuorossa seuraava osa selfhelppiä, olettaen, että jotain oivalluksia tulee.

KAMOON KAAMOS

Kaamos on lauennut automaattisesti käyntiin aivoissani, vaikka täällä on valoisampaa kuin Suomessa. En tiedä onko se syynä siihen, että nykyään harmaa väri kiehtoo mua. Otinpa tässä viikko pari sitten kameran muistitikun täyteen kuvia hienosta betoniseinästä. Kotona kun tarkastelin saalista olin vähän pettynyt; kun se seinä oli oikeasti livenä hieno. Kuvissa, no, seinä. Ehkä en vaan vielä valokuvaajana ole tarpeeksi kehittynyt. Eikun uutta kierrosta vaan kehiin, täytetään ulkoinen kovalevy harmaalla. 

Kreikkalaisen kundin kanssa ruvettiin ranskantunnilla vertailemaan kokemuksia valosta. Kerroin, että täällä keski-Euroopassa olen koko ajan että "ooh, aah, onpa valoa ja aurinkoa". Kun hän on taas että "kuinka pimeää, valotonta, auringotonta". Ei kuulemma ole koskaan ollut niin kalpea kuin nyt. Kun taas mä en ole koskaan ollut marraskuussa näin ruskea.

Mun pitäis tehdä suomalaisia lihapullia kaverin juhliin. Juhlat alkaa tunnin päästä ja mä en ole vielä edes käynyt kaupassa. Mulla on hypoteesi: mä tulen myöhästymään.