YHTEENVETO

Mun koivet on ruskettuneet. Se tiivistää tän kesän.

LOTRATAAN

Jos voisin, viettäisin koko kesän järvessä ja järvellä.

KESÄPÖKERRYS

Kesäpökerrys! :) (paitsi nyt sataa vettä)

TÄYTELÄINEN PALUUMUUTTO

Hei hoi Suomesta!

EI TOIMI

Mä en ole koskaan asunut yhtä kauniissa asunnossa kuin nyt. Viikon päästä muutan takaisin Suomeen ja olen yrittänyt tässä fiilistellä vielä kertaalleen läpi kaikki ihanat yksityiskohdat tästä kämpästä.

Erityisesti arvostan asunnon ovisilmää. Se on täysin järkeenkäypä, ymmärrän miten se on valmistettu ja miten se toimii. Ihana esine. Ihanan manuaalinen.

Käytävän äänet kuuluu kyllä selvästi läpi, kun ovessa on keskellä aika iso reikä. Eikä tuosta voi huomaattomasti edes kurkistaa, eli periaatteessa kyseessä on aika susi tuote. Tuskin rankattaisiin käyttäjätestauksessa kovin funktionaaliseksi.

Mutta en mä sitä ole koskaan käyttänytkään. Kerran olisi ollut tilaisuus, kun joku tuli sovittelemaan omaa avaintaan mun oveen. Sen sijaan, että olisin tsekannut tilanteen ovisilmästä ja kysynyt oven takaa että "c'est qui?", niin lopetin hengittämisen ja aloitin panikoinnin. Patenttiratkaisu kaikkeen yllättävään, jos taju lähtee niin tilannehan on vähän kuin ratkaistu -poissa silmistä, poissa mielistä.

No tilanne ratkesi kuin itsestään sillä, että hetken kuluttua päättelin lattian narinasta yläkerran naapurin saapuneen kotiin. Tämä kertonee siitä, kuinka paljon yläkertalainen viettää aikaansa kotona, se ei edes raukka muista missä kerroksessa se asuu ja mikä sen sukunimi on. Hyvä niin, sillä aina kun naapuri on kotona se kuulostaa siltä että se muuttaa, tai sitten se rakentaa uutta Nooan arkkia. Viime kesänä se tomutti kirjojaan yhden päivän ajan lyömällä jokaista kirjaa parvekkeen rautakaiteeseen kolme kertaa ding-ding-ding. Eikä se tajunnut lopettaa vaikka me J:n kanssa katsottiin pahasti ja syyttävästi yläkertaa kohden. Telepaattinen kommunikointi ei siis toimi Sveitsissäkään, quel dommage.

TIKUSTA ASIAA II

Tehtiin läpileikkaus sveitsiläiseen viiniin sillä viinikellarit on auki!

Siitäpä juontui mieleeni yksi tarina. Ottakaa toki parempi asento ja asettukaa jalkojeni juureen kuuntelemaan. Blurraan tarpeettomia yksityiskohtia kuten esimerkiksi ikäni, ei ole tarpeen osoittaa kuinka yleissivistymätön olin ikääni nähden mutta kerrottakoon se, että olin täysi-ikäinen ja päälle. 

Oli hyvin varhainen kevät ja olin junassa matkalla Pariisista Etelä-Ranskaan tapaamaan ystävääni. Junamatka oli pitkähkö mutta hyvät eväät ja loistava kirja (W.G Sebaldin Austerlitz) pitivät otteessaan monta tuntia. Tuntien ahmimisen jälkeen keskittymiskykyni herpaantui ja rupesin ihmettelemään maisemaa ja tuumin, että mitä se on, mitä se on, mitä paikalliset kasvattaa näin intohimoisesti? Tikkuja rivissä silmänkantamattomiin tunti toisensa perään. 

Kelasin moneen kertaan juurekset: lanttu, nauris, porkkana... ja pensaat: karviainen, mustaherukka, villivattu.. ? Mutta pohjoinen lajike-avaruus ja puhtoinen mieleni eivät purkaneet mysteeriä. 

Viikko Keski-Eurooppa marinadissa, paluumatkan ensimmäinen tikku-pelto ja vastaus tuli ennenkuin ehdin edes kysymystä asettaa - VIINIÄ! Nää kasvattaa viiniä! 

HILJAA VIRTAA DON

Tiedätte varmaan konseptin nimeltä pop-up store? Johonkin tyhjään tilaan pykäistään muutamaksi hetkeksi kauppa pystyyn. Konseptin hengessä haluan esitellä teille pop-up joen, ks. kohuvideo.

Kun näinkin kaltevaan kaupunkiin tuodaan pop-up joki, niin johan alkaa tapahtua. Katukauppiaat heittelee kasaan korikassit ja terassilla ihmiset nostavat jalkansa, että joki pääsee virtaamaan esteettä.

Lähdin sitten etsimään joen alkulähdettä mutta vaikka kuinka seurasin ja kiipesin, en päässyt alkulähteelle, vaan päädyin prosecolle lempikahvilaani. Jonkinlainen alkulähde kai sekin?

Jotenkin sellainen fiilis, että kohta tapahtuu jotain hienoa! (heinäsirkkoja?)