JIHAA!

Se tuli! Se on ihana! Talvi! Lumi! Joulu! Iih, iih!

HOPEAA

Löysin puun, johon voi mennä sisään. Käsi on kipeä hahmomallin tekemisestä. Tuntuu, että olisin ollut koko syksyn hiljaa. Tajusin, että valokuvaaminen automaattiasetuksilla vie iloa valokuvaamisesta. Olen niin iloinen omasta kamerastani. Olen niin iloinen siitä, että saan olla tässä tällä hetkellä. Syksyllä luonnosta tulee hopeinen.

KÖHÖM

Siirryin jo joulun odotukseen (hän tunnusti hieman nolona). Sekä flunssa numero kakkoseen. Ja lisäksi vielä muuton odottamiseen. Olen lukenut niin paljon glorian koteja, sköna hem- lehteä ja huoneistokeskusta sekä oikotietä, että olen narrannut itseni odottamaan uuteen kotiin pääsyä. Sellaiseen kotiin, missä on lautalattiat, ikkunat ainakin kahteen suuntaan, kylpyamme ja näkymät puistikon yli. (Ensimmäisessä kuvassa on unelmataloni: mansardikatot!)

Sain flunssan varmaan ihan varmaan siitä syystä, että olin seuraneitinä kahdelle ysivuotiaalle Helsinginreissulla ja kulutin kaikki energiani siihen. Kierrätin tyttöjä shoppailemassa, leffassa, keinupuistossa ja eri liikennevälineissä. Kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut metrossa, joten köröteltiin sitten Rautatientorilta Kamppiin metrolla.

Luonto on ihanasti kuluttanut värivarantonsa loppuun. Odotan jo lunta!