lauantai 31. joulukuuta 2011

TYYNTÄ



Meillä on tänään juhlat! Tuulihattuja ei kuitenkaan tulla tarjoilemaan; jotain pahaa tapahtui. Tuli tyyniä lätsiä. Mutta ei se mitään, ensi vuosi on varmasti parempi. Tänä vuonna on ehkä tuullutkin jo liikaa.

Näin viime yönä hurjan unen, missä minua syytettiin glaseeratun omenan varastamisesta (varas oli ollut liikkeellä muissakin herkkukaupoissa). Olin kyllä maksanut oman omenani viimeisillä euroillani (oli kamalan vaikeaa tunnistaa eurot frangien seasta). Pientä tyytyväisyyttä koin, kun varasta sanottiin tyylikkääksi rouvaksi (näin valveilla en kyllä tituleeraisi itseäni rouvaksi). Sitten tajusin, että joudun kamarille selvittämään asiaa enkä pääse enää muuttamaan uuteen asuntooni, koska olen mahdollinen varas. Tässä kohtaa heräsin, koska asunnon menettämisen vaara oli liikaa mentaaliselle järjestelmälleni.

Tämä uni ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin se uni, jossa finniä puristaessani sieltä purskahti ulos stabilo-tussi. Unessa kyllä pohdin, että ehkä sitä leukaluuta oli vähän jomotellut, eikä mikään ihme, jos siellä oli alleviivaustussi...

Tack och adjö vuosi 2011! Olkoot 2012 vielä maukkaampi ja kohonneempi!

perjantai 30. joulukuuta 2011

LAHJAT





Ei sillä, että meillä laskettaisiin, mutta sain eniten joululahjoja! Jouduin kasaamaan niitä myös lahjapöytäni alle (mainittakoon, että kellään muulla ei edes ollut lahjapöytää). Sain sivistävää kirjallisuutta, kaunistustuotteita, makustus-asioita ynnä monen muun genren lahjaa (ja kuten kuvasta näkyy mulla ei ole minkäänlaista selkärankaa, tarkoitus oli viedä salmiakkipussi vahingoittumattomana Sveitsiin). Mutta pari päivää sitten sain joulun ehdottomasti lämmittävimmän lahjan: seinät ja katon. En joudu asumaan siinä joulumyyjäisten piparitalossa, en joudu sohvasurffaamaan enkä nukkumaan toimiston lattialla (enkä suunnittelemaan omaa tiipiitä, mikä oli e-suunnitelma).

Mulla on maaliskuusta alkaen oma eteishalli (saanko sanoa vielä kerran: eteishalli!), punainen keittiö, kylpyamme ja parveke, josta näkyy järvelle. Jos kuusen omistaminen aiheuttaa hybristä niin asunnon vuokraaminen aiheuttaa sitä vielä enemmän. Saatan ratketa liitoksista ensi jouluna, jos ostan sinne asuntoon vielä joulupuun.

maanantai 26. joulukuuta 2011

ANTILOOPIT, KUUSET JA VARIKSET



Voi meidän serbialaista varisevaa joulukuusta. Voi meidän elähtänyttä juuttikankaista kuusenalusmattoa. Voi sitä antilooppia, joka on pistetty laukuksi. Voi meitä, jotka heräsimme myrskytuuleen aamuyöllä. Voi niitä variksia, jotka kävelevät vinoon tuulen takia.  
 

torstai 22. joulukuuta 2011

RAKKAUTTA





Onkohan tämä kotiseuturakkautta, kun mun mielestä nämä Suomen maisemat pärjää ihan hyvin Sveitsin maisemille. Olen rakastanut Helsinkiä nyt lauantaista lähtien intensiivisesti. Kävellyt katuja ja nauttinut mäettömyydestä ja tästä hennosta talvesta. Kävin moikkaamassa mertakin kauppatorilla. Eilistä räntääkään en olisi halunnut ravistella vaatteista.

Toinen rakkauden kohde on tietenkin ihmiset. Tässä kohtaa alkaa tuntua siltä, että myyn paluulippuni ensimmäiselle vastaantulijalle. 
Kaiken tämän rakastamisen seurauksena olen vähän väsynyt. Olen jopa harkinnut, että jättäisin kuusen oston väliin. Toisaalta kaikissa vanhoissa kuvissa, missä olen oman kuusen kanssa on tietty hyvä hybris. Sulaa hulluuttahan se olisi missata hyvä hybris.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

KEVÄISEN SYKSYINEN TALVI







Asun nukkekotikaupungissa. Nukkekotikaupungissa, jonne ei ole tullut vielä talvi. Kävin etsiskelemässä talvea ja joulua tänään kaupungilta mutta löysin poikia shortseissa pelaamassa jalkapalloa vihertävällä nurtsilla. Joulutunnelmani on aika monen lumihiutaleen ja joulukuusen päässä. Tuntuu, että tämä syksy on kestänyt viisi kuukautta.    

Olen antanut itselleni oikeuden katsoa niin paljon televisiota kuin vain sielu sietää kielitaidon toiveessa. Pystyn usein jo seuraamaan dialogia. Huomasin tässä eräänä iltana, että ymmärtääkseni kieltä paremmin hilaan ääntä koko ajan kovemmalle ja ohjelman lopussa naapuritkin ovat varmasti tunnistaneet minkä ohjelman parissa olen askarrellut. Saa nähdä kumpi tapahtuu ensin: tuleeko kielitaito vai meneekö kuulo.

tiistai 6. joulukuuta 2011

TOTUUS OVISTA

 
Sain yskimislomaa viikon loppuun asti ja ihan oman lääkärin. Lääkärin, joka huolestuneena kysyi huomattuaan mustelmat käsivarressani, että eihän kukaan pahoinpitele mua. Hyvä, että lääkärit pitävät huolta näistä asioista mutta halusin heti vakuuttaa, että mitään syytä huoleen ei ole ja kerroin kävelleeni päin ovea. Siis vastaus, joka kuulosti heti sen sanottuani klassisimmalta emämunavaleelta ikinä. Vastaus, joka annetaan aina elokuvissa, kun vaimo on pelkkää mustelmaa. Paha, paha ovi. Tunsin hetken itseni huijariksi tämän totuuteni kanssa. Totuushan on, että taidan olla oman elämäni vaarallisin ihminen itselleni. Ja se on varmasti hyvä niin.

maanantai 5. joulukuuta 2011

SPOTTIVALO LUOMUNA

 
Jos ei olisi harmautta, ei olisi pilkistäviä auringonsäteitäkään. Jos ei olisi flunssaa , ei olisi aikaa seurata näitä pilkistäviä auringonsäteitä. (Yritän kovasti, todella kovasti, ajatella asioita positiivisesti)  

lauantai 3. joulukuuta 2011

MARKKINAHUMUA






Kävin yskimässä läheisen kaupungin joulumarkkinoilla. Täkäläiseen joulutunnelmaan kuuluu maailmanpyörä, sammalesta tehdyt barbababat ja moottorisahakilpailu. Vuorille oli satanut lumi ja turistit ryystivät hehkuviiniä. 

Olen aloittanut asuntoruletin. Mikä seikkailu! 

Ja jos en löydä asuntoa määräaikaan mennessä, asettaudun asumaan kaupungin kauneimman sillan alle tai tohon piparitaloon.

torstai 1. joulukuuta 2011

YSKITÄÄN YHDESSÄ


Sairastan samaa mitä koko kaupunki sairastaa. Jotain köhää. Kohta alan kuulostaa kuolevalta kissalta. Edellyttäen, että taudinkulku on sama kuin kollegoilla.


Täällä on ihan selvä kevät.

Sain 20 ruusua itseltäni. Että pikaista paranemista vaan itselleni. Sairastaminen on niin yksitoikkoista. Miksei telkkarista tule jotain mieltäylentävää?