PÄIVÄN PÄHKINÄ

Bongaa nähtävyys!

VAATEMERI

Jepulis. Mitähän mä olen niinku puuhaillut... 

Niin, selvittelin rytöläjöjä, mitä oli syntynyt ainakin yksi joka huoneeseen. Silloin kämppiksen kanssa tsemppasin ja yritin olla pyöräyttämättä noita kekoja mutta nyt homma on ihan riistäytynyt käsistä. Mitä sitä vaatekaapilla kun kamat voi levitellä lattioita pitkin. 

Joo. Ei kai tässä sitten muuta. Huomenna sitten Pariisiin. Sitä ennen toivon, että tää mun aivokooma tästä helpottaa. Järki on ihan jäässä.  

TIKUSTA ASIAA

Tän blogin tyylisuuntahan on siis realismi. Niin että voin ylpeänä kertoa, että keittiön ikkunasta näkyy julkinen käymälä. Joku on raapustanut vessan ulkoseinään jotain (ja epäilemättä myös sisäseiniin), mutta mä en ole oikein koskaan saanut selvää noista tägeistä. Joltain on jäänyt selkeästi käsialaharjotukset välistä. Mutta enpä usko, että sisältökään saisi lankeamaan polvilleen.

Tästä saankin hyvän aasinsillan mun ranskan kurssille. Mulla on nimittäin ensi viikolla edessä ranskan esitelmä. Olen aivan innoissani. Yhtä innoissani olen ollut vain tiedosta, että ensi viikolla opetellaan myös futuuri (ja sivuhuomautuksena, tämä ei ole ironiaa, nykyään ranskan kielioppi "makes me tick", niinkuin suuressa maailmassa tavataan sanoa). Nythän on niin, että maailmassa on rajattomasti aiheita, joista voisi pitää pienet kalvosulkeiset. Parhaimpiin saavutuksiini lukeutuu yläasteen äidinkielenesitelmä huusseista.

Tähän mennessä esitelmän aiheina ovat olleet Intian kielet, viherkatot, arkkitehtuuri, joku eläin (kertoo ehkä esitelmän tasosta) ja katalaani. Mutta minkä tajunnanräjäyttävän aiheen mä valitsisin? Päädynkö kertomaan (mielikuvituksettomasti) saunasta, salmiakista ja sisusta? Tuonko maistiaiset ruisleivästä? Pukeudunko Marimekkoon ja kertaan sen tuhon ja nousun? Jotain Suomirokista tai itsemurhista (oliko näillä joku yhteys)? Tai entäpä sitten epäisänmaallisesti: jotain joogasta?

Kyllä tästä ongelma vielä saadaan!

Hyviä ja huonoja ehdotuksia otetaan vastaan kommenttiboksissa. Ja voitte olla huoletta, vastaajien kesken ei varmasti arvota yhtään mitään.

KAUPUNGIN KUTSU

Ei yhtään maisemaa, vuorta tai järveä tänä viikonloppuna! Vuoriövereitä kompensoidaankin nyt outlet shoppailulla ja klubeilla heilumisella. Alppialteregoni on vetäytynyt takavasemmalle ja olen citiytynyt rauhassa tämän viikonlopun. 

Ja vinkki kesälle, hyvä kesä, saat nyt tulla. Mulla on kengät valmiina.

MOKA ON LAHJA

 Niinhän se on. Mitä enemmän turisti sekoilee, sitä enemmän se näkee. Sekoilin meidät juuri sille pidemmälle junareitille kahdella vaihdolla, mitä piti juuri välttää. Mutta miten sattuikaan, pääsimme panoramajunaan, joka tuksutti läpi upeiden maisemien. Ja perillä odotti linna, mitä en melkein malttanut kävellä läpi, kun oli niin nälkä. Ruokahalu on edelleen kuin haikkaajalla, vaikka muuten ollaan palauduttu passiiviseksi perusturistiksi.

Tätä turistia väsyttää. Olen nähnyt ehkä liikaa vuoria. Tasoittaisikohan rotkojen katseleminen tätä tilaa?

PARI PÄIVÄÄ MYÖHEMMIN

Yhtäkkiä olen käynyt tosi ylhäällä. Ottanut junan mutta kiivennyt myös itse. Auringossa, sumussa ja lumisateessa. Vähentänyt aluksi hanskat, pipon, sitten hupparin ja välihousut. Kysynyt äidiltä "oonks mä palanut?" Lisännyt vähennetyt vaatteet uudestaan päälle kappale kappaleelta. Laittanut lisää aurinkorasvaa niin, että lopulta jos laskee lisäämiskerrat yhteensä suojakerrointa on jo yli sata. Luonnehtinut jokaisella tauolla miltä jalat nyt tuntuu ja kuvannut kristillisesti jokaista vuorta ja nyppylää.

Eikä pääsiäistäkään ihan laiminlyöty: äiti melkein muisti tuoda mulle mämmituokkosen Suomesta ja me melkein tilattiin lammasta ravintolassa.
 

HAATSIVENGAA-HETKET

Kauniin alppimaiseman eteen sattuessa mun sisäinen dj pistää soimaan kappaleen "Haatsivengaa, vava gii tsivavoo, hengengvaa, hajavaa..." Niin kuin varmaan jokainen jo tunnistikin tarkasta litteroinnistani, se on se kappale Leijonakuninkaasta. Sinänsä mielenkiintoista, että juuri alppimaisemat laukaisevat biisin, koska Leijokauningashan sijoittuu Afrikkaan! No jaa, Afrikka tai Alpit, molemmat alkavat kuitenkin a:lla.

Haatsivengaa-hetkien lisäksi alppi-loma on herättänyt uinuvan alppinistin. Mä olen aina tiennyt, että alppi-ihmisiähän tässä ollaan. Ja vielä mielellään vielä vaeltavia alppi-ihmisiä. En ole hetkeen tehnyt mitään ihanampaa kuin mätkähtänyt mättäälle, kaivanut repusta eväät ja imenyt itseeni maisemaa sekä alppi-ilmaa.

HAARUKOIDEN MATKAT

Minä, luonnontarkkailija. Stalkkaan ihan rändömisti valittua puuta keittiön ikkunasta. Eikä mikään epäonnistunut stalkkaus, muutos on jo havaittavissa: puuhun tulee lehdet!

Niin, kukapa olisi uskonut. 

Kevät on aina yhtä jännä, vaikka lopputuloksen tietää etukäteen.

Tuplasin eilen astiastoni. Että vieraita saa alkaa tulla. Oma kahvikuppi vaan mukaan, koska niitä mulla on vaan yksi. Äiti tuo mulle Helsingistä lisää haarukoita, kun en pystynyt ostamaan niitä täältä. Mä en pystynyt  äkkiostamaan niitä. Jos kerran ruvetaan ostamaan, niin sitten ostetaan just täydelliset haarukat ja mun energialla ei nyt lähdetään etsimään haarukoita, joihin sitoudutaan loppuelämäksi. Joten vanhat sekasikiöiset haarukat kiikutetaan Helsingistä tänne. Nyt kun kirjoitan tätä niin eihän tässä ole mitään logiikkaa. Siellä ne haarukat kohta matkustaa lentokoneessa (ja äidin tuntien hirveen hyvin pakattuina ja käärittyinä ja sujutettuina muiden matkatavaroiden sekaan). Haarukat saa elämänsä matkan.