maanantai 26. maaliskuuta 2012

TÄNÄÄN






Tämän mä nään mun parvekkeelta. Jos on tarpeeksi vuoret peittävää sumua, voi kuvitella, että järvi on meri. Vaikkei se ole koskaan sama. Ei tuoksu miltään tuo järvi-lätäkkö, vuorilla tai ilman.  

Mun tekis mieli aloittaa jokainen blogimerkintä sanalla "tänään...". Ehkä aloitan sillä huomenna.

Puuduttaa sellaset tyypit, jotka haluavat keskustellessaan luennoida eikä keskustella. Mä en ole koskaan ollut hyvä pysymään hereillä luennoilla.  

lauantai 24. maaliskuuta 2012

ATELJEET AUKI








Rakastan ateljee-tiloja! Niihin tiivistyy kaikki olennainen: valo, luovuus, rentous, sekamelska ja tekemisen tuntu. Päivän suunnitelmiin tuli totaalinen muutos, kun ymmärsin (!) radiotoimittajan juonnosta, että paikalliset taitelijat pitävät avoimien ovien päiviä koko viikonlopun ajan ateljeissaan. Kävin jo kolmessa, yksi niistä sattui olemaan kotitalossani. Oli hauskaa tutustua punahiuksiseen naapuriini, joka yhdistää maalauksiinsa valokuvia. Samalla oli tietenkin ihana nähdä toinen asunto tästä talosta. Olen asuntostalkkeri, käyn edelleen katsomassa vuokrattavia asuntoja netissä ihan vain fiilistelläkseni. Ateljeita etsiessä kaupunki tuntui avaavan uuden, luovemman, puolen. Pidän tästä uudesta käänteestä.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

TISMALLEEN





Perun kaikki pahat puheeni kanavapaketistani, eilen, sattumalta, epäonnekkaan pyykkitupavuoron uuvuttamana suuntasin sohvalle ja kanavasurffasin suoraan kultasuoneen. Good wife! Televisiostani tulee Good wife-sarjan uusinta kautta torstaisin ja nyt tarkkana, englanniksi. Sikakallis kanavapakettini, järkiostos!
Siitä se sitten lähti, tämä hyvien ajoitusten suma. Kotiin tullessani sain napattua kameralla sinisen hetken ja avasin avocadon sekunnilleen oikeaan aikaan. Kosmos hemmottelee mua.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

SUNNUNTAI-SATEET


Voisin valita päivän tehtävän seuraavalta listalta: tiskaus, siivous, läksyt tai pyykki. Mutta olen ohittanut nämä kaikki vaihtoehdot ja katson ikkunasta kuinka sataa. Ja sataa. Sunnuntai-sateet on palanneet! Juuri kun mun piti laittaa mokkakengät jalkaan!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

FANI



Metsäpotretteja!

Täällä oli metsäpäivä! Seuraa paljastus: olen suuri metsäfani (kuulen kuinka kansa kohahtaa). Se saattoi saada alkunsa siitä, että sain hyvästä mantsan yo-menestyksestä kirjan "Tiedätkö metsistä?" (vihasin sitä yli kaiken, muut sai paksuja kirjekuoria). Huomasin kuitenkin sopivan ajan päästä kirjoituksista, mielen tasaannuttua, että en tiennyt metsistä ja pläräsin opuksen läpi ja tässä sitä ollaan, metsäfaneina. No oli miten oli tämä faniuteni synty, mutta tämänpäiväinen oli selkeesti juhla mua varten. Vaikka hikoiltuani itseni ylhäälle metsään totesin, että kohderyhmä oli noin 20-25 vuotta nuoremmat. Ihailin toisten infantiilien majat ja metsäpotretit ja menin istumaan ankkalammen rannalle. 

Seuraa päivän toinen paljastus: ankat saattavat olla dinosauruksia. Luulen, että täytyy vielä tehdä jotain tutkimuksia ennenkuin voin julkistaa laajamittaisen tieteellisen artikkelin, mutta näin näppituntumalta olen aika varma.      

Nyt menen kuivaamaan hiukset ja puen päälleni kevään uuden show piecen: pinkin pitsitunikan ja valmistaudun leffailtaan. 

perjantai 16. maaliskuuta 2012

SUOLOT JA NESTEET



Kevät taitaa olla nyt täällä. Olen alkanut herätä stressihorroksestani, joskin se on tehnyt tiukkaa.On pitänyt itkeskellä melkein jokaisen rakennuksen kulmalla; sen korvattoman pupun tallautuminen oli jo liikaa. Jotta itkukapasiteetti pysyisi hyvänä, nautin paljon teetä ja syön metvurstia. Niillä sujuu suurempikin vuodatus, mikä voi saada alkunsa vaikka siitä, että muistelee sulavia jääpuikkoja auringossa tai muistaa miltä Helsingin katupöly tuoksuu.

Asun nyt sitten yksin. Saan jättää epämääräisten tavaroiden epämääräisiä kasoja minne haluan. Voin jättää voipaketin pöydälle sulamaan vaikka koko illaksi. Voin laulaa joululauluja yötä päivää ja ostaa kukkia joka päivä, jos vain haluan. Olen kovin hämmentynyt ja hiivin asunnossani huoneesta toiseen etsien millon mitäkin, mikä on hukkunut muutossa ja kyselen, miten olen päätynyt tänne? Enkä ole ihan varma tarkoitanko Sveitsiä vai ylipäätänsä tätä elämää.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

PIKKU APULAINEN



Vähän kuin joulupukin pajassa: puupallia syntyy suhisten. Pääsisiköhän tällä näytöllä joulupukille töihin ensi sesongiksi? Samalla nakutellessa kuuntelin toisella korvalla telkkarista Spice Girls -dokkaria (oioi, en muistanut että bändi oli niin kriisiytynyt!) ja muita ihania julkimohaastatteluita. Lattian läpi tunnustelin alakerran asukkaan musiikkiamakua; jytkähtelee jylheästi. Mihinkään muuhun en ole tänään kajonnutkaan. Maailma on saanut olla rauhassa ilman mun sekaantumista.

Tohon mattoon on varmaan piiloutunut kaikenlaista. Toivottavasti se kaikenlainen pysyy myös piilossa. Tänään en jaksa ravistella. 

lauantai 10. maaliskuuta 2012

SEES


Päiväkävelin uusia kulmia läpi. Ihan erilainen tunnelma kuin edellisessä osoitteessa! Kaupungin yksi ihanimmista puistoista on mukavan lähellä ja ihmisiä vain kourallinen liikkeellä. 

Energiani ovat miinuksella ja eilinen laskettelureissu nro. 2 tuntuu selässä ja käsissä. Viimeiset mäet iltapäivällä olivat joko lumipuuroa tai jäämursketta. Selvisin kuitenkin kaatumatta; ryhmämme venäläisvahvistustus päätyi klinikalle jo aamupäivällä rikkinäisen ranteen kanssa.

Taidan mennä viettämään siestaa ja pohtimaan pystynkä pitämään hengissä jotain muitakin kasveja kuin orkideoita (hometta ja levää ei lasketa).

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

ISOSSA KAUPUNGISSA





Lähdin hakemaan big city -fiilinkiä. Järkeilin, että siihen jos johonkin Geneve sopii. Mutta sitten jo eksyinkin, jonnekin noille leveille tyhjille kaduille. Tavoiteltu tunnelma saavutettiin: pikkiriikkisiin kaupunkeihin ei pääse eksymään, tämän täytyi siis olla tarpeeksi iso kaupunki (tai sitten kävelijä oli tarpeeksi pihalla). Näyteikkunoissa oli sandaaleja ja näin ainakin yhdet paljaat sääret. Taisin hytistä omassa kevättakissani. Meinasin aina nukahtaa, jos lopetin kävelemisen ja pysähdyin. Pakotin itseni pysymään hereillä junassa, että en olisi vahingossa herännyt Milanossa. Hitsi, voisin olla kohta Milanossa, ehkä olisin sittenkin voinut torkahtaa. 

Nytpä katson mitä 160 tv-kanavaa tarjoaa minulle tänään. Varmasti jotain super hyödykästä ja kehittävää.   

lauantai 3. maaliskuuta 2012

KÄYKÄÄ SISÄÄN



Mun contemporary-sisustus, tai J:n sanoin "sekasotku". Olipas nämä intensiiviset kolme päivää. Lihaksia jomottaa enemmän kuin joogan jälkeen mutta kaikki se unohtui kun J sai äsken netin toimimaan. Ihanaihana netti! 

Muutto on mennyt oikein putkeen, kun muuttoapukin juoksi Frankfurtin kentällä jatkolentonsa kiinni. Ainoa takapakki on ollut ikeapatja, jonka pitää antaa avaamisen jälkeen nousta kolme päivää rauhassa (sitä patjaa pitää sitten muistaa jatkossa käännellä kerran kahdessa viikossa ja availla ja löyhyttää ja helliä muutenkin. Patjatiedettä). Olin alkeellisesti luottanut siihen, että patjalla pystyy nukkumaan heti. Tämän hetkinen nukkumisratkaisu on vähintään mielenkiintoinen: nukun kallellaan korkeilla sohvatyynyillä rako takamuksen alla, J nukkuu matalalla ja kovalla ikean hätäpatjalla. Tämä on sitä oikeaa muuttoelämää!