torstai 24. tammikuuta 2013

HAPPYHAPPYJOYJOY


Se olis niinko aprés fête nyt. Saako masentua?

Tämä oli kompa, nimittäin kuulkaas, vaikka tässä ihan yrittämällä yrittäisin masentua niin Vaudin kantonin vesi pitää tunnelman mukavasti plussan puolella ja pään pinnalla. Vesi tässä kaupungissa todettiin juuri Suissen parhaimmaksi kemikaalikoktailiksi (sisältäen peräti 17:ta eri sortimenttia !). Että kaikki samassa lasissa, yhdellä huikalla hoituu mielenterveys, ehkäisy ja kuka tietää - ehkä jotain vahvempaakin saa kaupunkilainen vedestään. Ei ihme, että koko Suisse Romande tuntuu välillä yhdeltä isolta aperolta. Lääkityn on helppo hymyillä.

Ja vähän kun uittaa rättiä hanan alla ja näyttää pinnoille, niin kyllä kiiltää kohta keittiötasot ja naapuri pyörtyy seinän takana kloorin hajuun. Ihmevettä. Kohta rupean pullottamaan ja myyn Suomeen.

Mun piti oikeestaan tulla tänne keulimaan onnistuneilla synttärijuhlilla eikä miettimään bisneksiä. Summaten: ruokaa oli liikaa, ilmapalloja sopivasti ja shampanjaa - no, shampanjaa voisi olla aina enemmän. Taas todistettiin muuten alkoholin voima, sillä ainakin yksi eksynyt juhlija - MinäPuhelin hyytyi Keski-Euroopan arktisiin olosuhteisiin (+3C) - onnistui suunnistamaan oikeisiin juhliin skumppapullon pehmeän poksauksen ohjaamana. Että kippis ja santé vaan jatkossakin kaikille eksyneille.

Vielä loppuviimeeksi päivänpolttava kysymys: miksi siivota ennen juhlia?

Empiiriset havainnot todistaa kiistatta, että kakkua ja tahmaa on enemmän parketin saumoissa juhlien jälkeen. Koska olen saanut kunnian syntyä optimoijien jaloon kastiin, aion jatkossa siivota vasta, ja ainoastaan, juhlittuani. Sotku, elämäni elinkautinen. Mutta myönnän, ihan liikutuin, juhlakengissäni oli nokare kermavaahtoa. On siis edelleen. Odotan, että kuu ja tähdet asettuvat oikeisiin asentoihin siivousonnen varmistamiseksi.    

maanantai 7. tammikuuta 2013

MIHIN RAHA PALAA?






Tässä tänään siivotessa, kontatessa kuitteja lattianrajasta, totesin, että viime vuonna rahat paloivat junalippuihin ja kenkiin. Olen siis polttanut rahaa kulkemiseen. Uusi vuosi, uudet kujeet; rapsutin viime vuoden kurat kengistä ja pistin kaappiin odottamaan. Kengät, en kuraa.

Tänä vuonna vähennän kenkien ostamista - yllätin itsenikin tällä lauseella - ja panostan kokkaamiseen ja hyviin raaka-aineisiin. Aion oppia laittamaan hyvää ruokaa; hauduttamaan, temperoimaan, siivilöimään ja mittaamaan tarkasti, ehkä jopa digitaalisella vaa'alla. Otan pieniä haparoivia askeleita kohti emännyyttä. Ehkä kohta voin jo näyttää kuvia yrteillä täytetystä kanasta tai pellillisestä rapsakkaa focaccia:a. Ehkä.

Se on vähän väärin, että jos edellinen sukupolvi on käynyt esim. sanotaan vaikka emäntäkoulun, niin ne opitut taidot ei siirrykään automaagisesti seuraavaan sukupolveen (lue: minuun). Korjaan: se on paljon väärin. Pitääpä aloittaa suklaan temperoinnin googlaamiselle.