torstai 26. elokuuta 2010

JOSSAIN


Olo on odottavaisen innostunut, hyvin yllättävä fiilis. Ystävien häät viikonloppuna oli hevi kokonaisuus, kirjaimellisesti. J selvisi bestmäninä hengissä, vaikka oli ennen häihin lähtöä stressaantuneempi kuin hääpari yhteensä.

Lopputyöaihe muljahtelee käsistä kuin vikkelä silakka.

Kävin kampaajalla. J sanoi, ettei sitä edes oikein huomaa. Ehkä tällainen pidempi on ankea. Ehkä haluan olla vähän ankea. Voin sitten (samoin kun lopputyöni) kuoriutua perhoseksi ensi vuoden alussa. Muahhahaa.

Olin hanakkana ja sain paikkani keramiikan kurssille. Mulla on jo pari visiota, miltä parvekkeen uusien pötteröiden tulisi näyttää (kopioin raakasti vaan yhdestä kreikka-kirjasta, eläköön matkiminen!).

maanantai 16. elokuuta 2010

ETSII SANOTTAVAA

Mulla on ollut tänään yhtä vähän sanottavaa kuin noilla pingviineillä. Eikä se väsymys hellittänyt vielä tänäänkään. Yritän nyt lukea ja löytää teoreettista pohjaa ja ylipäätänsä suuntaa lopputyölle. Se tuntuu hyvin epämääräiseltä ja tahmealta. Oikealta lopputyöltä siis. Uskomatonta, että olen aloittanut. Valmistun ihan oikeasti.

Odotan jo syvempää syksyä. Että kaikki alkaisi taas ja ihmiset palautuisivat paikoilleen. Olisi ihanaa mennä istumaan joillekin luennoille. Se olisi vastapainoa yksin istumiselle. Nyt menen syömään pinaattipekonipastaa. Tak ok adzö.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

AAMIAINEN



Olen syönyt paljon vadelmia ja katsonut aika monta leffaa. Kirpparikierroksen tulos oli nolla. Pieniä kärpäsiä pörrää keittiössä. Menisin nyt päiväunille, jos en olisi jo vetäissyt iltapäivällä yhtä satsia. Eilen käveltiin pitkospuita. Tänään mittari näytti +26. Eilen näin myös kyyttöjä. Viikonlopusta tuli näemmä vain epämääräinen lista asioita.

Aamulla kuuntelin radiota ja lueskelin vanhoja muistiinpanoja. Aamiaispöydässä oli musta tunnelmaa. Harvoin sen tavoittaa noin hyvin. Keksin, että keväällä voin palata puupajalle. Mutta en keksi, mitä tekisin pysyäkseni hereillä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

VOI MUUMI!


Tätä pussilanakasettiä olen halunnut ainakin 20-vuotiaasta asti. Tai ainakin tosi pitkään. Tänään se oli sitten hieman alessa ja olin hieman itsekin itseni hemmottelutuulella. En tosin tiedä miksi. Olen tehnyt lopputyötä vasta puolitoista viikkoa, ei varsinaisesti vielä mikään virstanpylväs. Mutta aihe on nyt hyväksytty eli nyt vaan kirjaa käteen.

Eilinen Cohenin keikka tuntuu nyt selässä. Näkötin ihan vinossa koko neljä tuntia. Edessäni ei istunut tällä kertaa pitkä mies, vaan nainen, jonka edessä istua pitkä mies. Nainen könötti sivulle ja minä yritin könöttää vielä sivummalle. Permannon hyvät puolet tuli esiin encoren aikana, kun lähdettiin lavan viereen vähän heilumaan. Cohen lauloi muutaman metrin päässä minusta! Niitä biisejä on niin monta kertaa tanssittu kotona ja nyt sitten livenä. Mutta kyllä tänään väsyttikin.

Voi kun voisi kääriytyä noihin uusiin lakanoihin yöksi. Olen vain karvaan ihottuman kautta oppinut, että lakanat pitää kierrättää pyykkikoneen kautta. Plääh. Olen niin aikuinen (jolla on siis nyt muumilakanat).

sunnuntai 1. elokuuta 2010

KULTAA POHJASSA?




J yritti vangita kuviinsa kullan järven pohjasta. Itse kävin istumassa pariin otteeseen laiturilla ja kuuntelin kissalta kuulostavaa lintua ja väistelin isoa sudenkorentoa (vaikka J juuri korjasi, että eivät ne lennä päin, ne on tarkkoja lentäjiä). Laiturilla oli myös iso hämähäkki. Paikallisesta kaupasta löysin aivan pikkiriikkisen ostoskorin. Se oli ihana. Suunnittelin syksyn garderoobia: minkälainen pukeutuja minä olisin lopputyöntekijänä? Ehkä voisin vielä katsoa peiliin ja sanoa: minä teen lopputyötäni/minä olen lopputyöntekijä/minä valmistun/minä osaan. Sanalla sanoen eheyttävä viikonloppu kaverin mökillä niemen nokassa.

Ja huomenna ne tosiaan alkaa; lopputyöt. Mutta en tiedä minne pitäisi mennä tai ketä tavata. Miten aloittaa jotain jossain, kun kukaan ei ole neuvonut miten. Toivottavasti tämä kaikki alun tuskerrus häviää ja keväällä mulla on paperit kourassa ja iso hymy. Taputan itseäni olkapäälle jo nyt. Menisikö tämä hyvin?