MÖNKÄÄ

Tein rumia muffineita ja löin päätäni seinään Frankfurtin lakon takia. Muuttokuskin tulisi lentää tiistaina kyseisen kentän kautta tänne mutta huonolta näyttää. Heikolta näyttää myös siis muutto. Olen pistänyt jo kaiken liikenevän stressin muuton järjestelyyn, joten tähän katastrofiin sitä ei enää yksinkertaisesti riitä. Stressivarasto on ehtynyt, luovutan, ja vedän pellillisen näitä harmaita muffinsseja. Varmuuden vuoksi heittelen kamat pahvilaatikoihin ja toivon parasta (antakaa nyt niille kenttätyypeille lisää massia niin pääsee ihmiset lentämään).

RUOKATILAISUUKSIA

 Jos maailmassa on jotain ristiriitaista, niin se on ilmainen illallinen kasinolla. Koin sen torstaina. Olin varma, että viimeistään lähtiessä ovella joku vaatii visaa tilille ja kysyin neljä kertaa kollegalta, että oletko nyt ihan varma, ihan ihan varma? Mutta ei, edes narikassa ei pyydetty kolikoita takin roikottamisesta hengarissa eikä edes viini maksanut mitään. Päinvastoin, puolitäysiä pulloja korvattiin täydemmillä. Ohhoh, kyllä nyt pääsin taas ihmettelemään koko Suomen kansan puolesta, että ihan alkoholia ilmaiseksi. Muuten tunnelma oli vähän kuin ruotsinlaivalla; irti ajasta ja paikasta.

Eilen tein myös jotain poikkeuksellista ja kutsuin vieraita syömään kinkkupiirakkaa luokseni. Ensimmäiset paikalliset vieraat puoleen vuoteen. Juuri pystyin kolmelle ihmiselle raapimaan kasaan ruokailuvälineet. Tajusin myös, että kun muutan, mulla ei ole yhden yhtä lautasta. Tänään ostin kaksi. Näillä pääsee hyvin alkuun.

SUORITETTU

Ylitin itseni ja kävin laskettelemassa sunnuntaina. Takinkääntäjä kun olen, rakastuin koko hommaan (vai sittenkin siihen, että laskettelunopettaja kehui vuolaasti kahden tunnin ajan?). Oli miten oli, on aika pyytää isää kaivamaan kymmenen(!) vuotta sitten hankitut monot ja sukset esiin ja pyytää toimitusta Sveitsiin; meikästä tulee hiihtopummi. 

Se neonkeltainen järjestyksenvalvoja-tyyppinen takkikin oli kuin nyrkki silmään siinä sumussa ja lumisateessa. Nyt pitääkin alkaa suunnitella, että minkä tyylinen afterski-viettäjä mä olisin? Letit ja lötkö pipo jonkun peru-henkisen villatakin kanssa? Vai pitäisikö sittenkin satsata toisiin laskupöksyihin? Sellaisiin tummansinisiin henkseleillä? Tässähän avautuu ihan uudenlainen muotimaailma. Sellaiset laskettelulasit on ainakin saatava, nehän on tietysti tyylinkin takia jo välttämättömät ja käytännölliset lumisateessa. Jos vuorilla tuli lunta kuin ...(keksikää itse tähän teille sopiva vertaus, mä en jaksa)... niin alhaalla kotikaupungissa paistoi aurinko kuin ...(ja tähän sit toinen...!

Nyt voin ruksia tämän lasketteluasian agendaltani: suoritettu ja rakastuttu!

VIRSTANPYLVÄÄSSÄ

Talvi jatkuu, kaupunkilaiset heittävät voltteja sileäpohjaisilla kengillään, autot sutivat ylämäissä ja talonmiehet levittävät vaaleanpunaista suolaa rappusille. On kovin kotoinen olo taivaltaa loskassa kotiin ja vetää aamulla päälle kosteahko takki. Olen vähän löysäillyt; nukkunut pommiin, jättänyt astiat tiskaamatta ja ranskan läksyt tekemättä. Vastapainoksi olen ollut tehokas sisustaja; olen käynyt koemakaamassa patjoja Ikeassa ja tingannut itselleni sohvan. Niin sitä päätyy yhtäkkiä omistamaan italialaisen design sohvan. Tämän täytyy olla yksi elämäni virstanpylväistä (oikeasti tämä on vain laiskuutta, koska sohva on edellisen vuokralaisen ja valmiina paikan päällä uudessa asunnossa. Olisin ostanut sen vaikka se olisi ollut nodesignia Bulgariasta).          

SIIS AIVAN LOISTAVAA!

Kaamee kaaos. Mutta ei mun siitä pitäny. Vaan näistä jalkaloimista. Keksin, että tämmösethän ne pitää olla, että voi käyttää mekkoja talvella. Alesta löysin ja kuulkaas, vaan 30 frangia. Syksyllä katselin sellaisia kenkiä, missä oli integroitu samantyyppiset neulokset suoraan kenkään. Nyt ne kengätkin oli alessa, 200 frangia, mutta nythän mä säästin 170 frangia, kun ostin kenkien sijaan nämä neulokset erillisinä. Ja näähän voi yhdistää muihinkin kenkiin. Että oli hyvä ostos. Eikö? Eikö ollutkin? Varmaan tulee paljon käyttöä. Ehkä pistän yöksikin jalkaan. Ainakin pidän vielä päällä, kun siirryn kohta olkkariin syömään jäätelöä ja katsomaan Hyvää Vaimoa telkkarista italiaksi. Oi miksi, oi miksi se ei voi tulla edes ranskaksi? Mutta toisaalta whuu keers, mulla on nimittäin laktoositonta jäätelöä! Vihdoinkin joku oikeus ja kohtuus maailmassa: Sveitsiin on saapunut laktoositon jätski.

(Ps. Mun matossa on mysliä ja nyt olkkarista pamahti lamppu. Kaaos vainoaa mua, vaikka mä niin kovasti yritän elää ihmisiksi. On niin rankkaa olla itsensä yksinhuoltaja.)

KYLMÄN IRVISTYS

Juuri tässä lintsaan joogasta. Mutta kun piti ostaa ripsaria ja jatkojohtoa ja deodoranttia ja vähän visioida tulevaa sisustusta, niin ja syödä lounas. Ulos ei oikeastaan huvita mennäkään uudestaan, kun tuo pihakuusikin näyttää lähtevän tuulen mukaan ihan justiinsa. Sen lisäksi, että täällä on -10 astetta pakkasta, tuuli on myrskylukemissa. Täytyi ihan irvistää suomityyliin koko matka kaupasta kotiin. Onkohan irvistys joku alkukantainen taistelutahdon merkki kylmää vastaan, vähän niinkuin sotamaalaukset?

Sisustusvisiointi on ihan parasta. Saa fiilistellä materiaaleja, värejä ja tyylejä. Kävin hipelöimässä raakalautaa paikallisessa rautakaupassa ja ihastuksissani seurasin, kun kaksi miestä kasasi kärrynsä täyteen puuta. Käytin monta minuuttia elämästäni sen mietiskelyyn, että mitähän ne meinaa siitä tehdä (salettiin rakentaa parven, ja se vähän masentaa mua jostain syystä). Tarvitsisin ehkä oman puuprojektin. Jospa tuo pihakuusi tuosta tosiaan lennähtäisi juuriltaan niin siinäpä sitä olisi hyvää kuusta monta kymmentä metriä vapaana.     

TIKAKSET,

jotta pääsisimme korkeammalle!

(Lisään tämän listalle "minkä asioiden omistamisesta tulee hyvä hybris")