lauantai 28. joulukuuta 2013

JOULUN KRUUNU



Tämä kuusi onnistui. Ensinnäkin se tuli yllätyslahjana. Se tuettiin lasipurkkiin painojen ja pyykkinarun avulla. Se koristeltiin osin jo rikkimenneillä valusaviesineillä ja paperisydämillä. Tähtenä toimii seinän taulu.

Se on vakaa, kaunis ja persoonallinen. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

VISIO & TOTEUTUS




Nastarenkaat pyörään?

Maa alkaa olla jäässä mutta en pysty luopumaan pyöräilystä, vaikka toinen silmä kyyneltää viimassa koko työmatkan. Puhumattakaan nenästä. Hiki, räkä ja kyyneleet; pyöräily pitää kiinni ihmisyydessä.

Tykkäisin kovasti olla ihminen, joka talvipyöräilee. Oisko tää kiinni ihan vaan varusteista?

En tiedä. Selvitetään. Raportoidaan.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

YHTEENVETO



Mun koivet on ruskettuneet. Se tiivistää tän kesän.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

LOTRATAAN



Jos voisin, viettäisin koko kesän järvessä ja järvellä.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

KESÄPÖKERRYS


Kesäpökerrys! :) (paitsi nyt sataa vettä)

tiistai 4. kesäkuuta 2013

perjantai 24. toukokuuta 2013

EI TOIMI



Mä en ole koskaan asunut yhtä kauniissa asunnossa kuin nyt. Viikon päästä muutan takaisin Suomeen ja olen yrittänyt tässä fiilistellä vielä kertaalleen läpi kaikki ihanat yksityiskohdat tästä kämpästä.

Erityisesti arvostan asunnon ovisilmää. Se on täysin järkeenkäypä, ymmärrän miten se on valmistettu ja miten se toimii. Ihana esine. Ihanan manuaalinen.

Käytävän äänet kuuluu kyllä selvästi läpi, kun ovessa on keskellä aika iso reikä. Eikä tuosta voi huomaattomasti edes kurkistaa, eli periaatteessa kyseessä on aika susi tuote. Tuskin rankattaisiin käyttäjätestauksessa kovin funktionaaliseksi.

Mutta en mä sitä ole koskaan käyttänytkään. Kerran olisi ollut tilaisuus, kun joku tuli sovittelemaan omaa avaintaan mun oveen. Sen sijaan, että olisin tsekannut tilanteen ovisilmästä ja kysynyt oven takaa että "c'est qui?", niin lopetin hengittämisen ja aloitin panikoinnin. Patenttiratkaisu kaikkeen yllättävään, jos taju lähtee niin tilannehan on vähän kuin ratkaistu -poissa silmistä, poissa mielistä.

No tilanne ratkesi kuin itsestään sillä, että hetken kuluttua päättelin lattian narinasta yläkerran naapurin saapuneen kotiin. Tämä kertonee siitä, kuinka paljon yläkertalainen viettää aikaansa kotona, se ei edes raukka muista missä kerroksessa se asuu ja mikä sen sukunimi on. Hyvä niin, sillä aina kun naapuri on kotona se kuulostaa siltä että se muuttaa, tai sitten se rakentaa uutta Nooan arkkia. Viime kesänä se tomutti kirjojaan yhden päivän ajan lyömällä jokaista kirjaa parvekkeen rautakaiteeseen kolme kertaa ding-ding-ding. Eikä se tajunnut lopettaa vaikka me J:n kanssa katsottiin pahasti ja syyttävästi yläkertaa kohden. Telepaattinen kommunikointi ei siis toimi Sveitsissäkään, quel dommage.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

TIKUSTA ASIAA II



Tehtiin läpileikkaus sveitsiläiseen viiniin sillä viinikellarit on auki!

Siitäpä juontui mieleeni yksi tarina. Ottakaa toki parempi asento ja asettukaa jalkojeni juureen kuuntelemaan. Blurraan tarpeettomia yksityiskohtia kuten esimerkiksi ikäni, ei ole tarpeen osoittaa kuinka yleissivistymätön olin ikääni nähden mutta kerrottakoon se, että olin täysi-ikäinen ja päälle. 

Oli hyvin varhainen kevät ja olin junassa matkalla Pariisista Etelä-Ranskaan tapaamaan ystävääni. Junamatka oli pitkähkö mutta hyvät eväät ja loistava kirja (W.G Sebaldin Austerlitz) pitivät otteessaan monta tuntia. Tuntien ahmimisen jälkeen keskittymiskykyni herpaantui ja rupesin ihmettelemään maisemaa ja tuumin, että mitä se on, mitä se on, mitä paikalliset kasvattaa näin intohimoisesti? Tikkuja rivissä silmänkantamattomiin tunti toisensa perään. 

Kelasin moneen kertaan juurekset: lanttu, nauris, porkkana... ja pensaat: karviainen, mustaherukka, villivattu.. ? Mutta pohjoinen lajike-avaruus ja puhtoinen mieleni eivät purkaneet mysteeriä. 

Viikko Keski-Eurooppa marinadissa, paluumatkan ensimmäinen tikku-pelto ja vastaus tuli ennenkuin ehdin edes kysymystä asettaa - VIINIÄ! Nää kasvattaa viiniä! 

tiistai 14. toukokuuta 2013

HILJAA VIRTAA DON


video


Tiedätte varmaan konseptin nimeltä pop-up store? Johonkin tyhjään tilaan pykäistään muutamaksi hetkeksi kauppa pystyyn. Konseptin hengessä haluan esitellä teille pop-up joen, ks. kohuvideo.

Kun näinkin kaltevaan kaupunkiin tuodaan pop-up joki, niin johan alkaa tapahtua. Katukauppiaat heittelee kasaan korikassit ja terassilla ihmiset nostavat jalkansa, että joki pääsee virtaamaan esteettä.

Lähdin sitten etsimään joen alkulähdettä mutta vaikka kuinka seurasin ja kiipesin, en päässyt alkulähteelle, vaan päädyin prosecolle lempikahvilaani. Jonkinlainen alkulähde kai sekin?

video

Jotenkin sellainen fiilis, että kohta tapahtuu jotain hienoa! (heinäsirkkoja?)

tiistai 7. toukokuuta 2013

NUHAN RADIUS


Kävi perinteiset, kävin hakemassa Helsingistä viikonloppuna nuhan.

Tai ehkä sain sen jo Sveitsistä, kiepautin Suomessa levittämässä taudin CH-muunnosta ja palauduin jakamaan maailmaa nähnyttä flunssaa Sveitsiin. Kurjaa ja räkää on. (Terkkui kaikille, joihin onnistuin tartuttamaan :) !)

On siis ollut aikaa tihutöille. Eikun kynä käteen ja suttaamaan kaikki paperi mihin käsi osuu kun kurkotan sohvalta. Herttastahan ja viatonta tää mun tihutyöskentely on. Puuttuu täysin katu-uskottavuus, jännitys ja draivi.

Kolottaakin, mutta ei ole ketään kenellä liioitella taudinkuvaa tai teatraalisesti aivastaa. Toivon muille nuhaisille suurilukuisempaa yleisöä ja oikeita nenäliinoja eikä tätä pitkänhuiskeaa vessapaperiniistämistä.

Parempaa nuhaa teille! Olkoot räkänne juoksevaa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

PINNALLINEN SYVÄLUOTAUS


Kuva hämäystä, tänään puhutaan musta. 

Mut on haastettu! Toki jo tammikuussa, mutta tärkeintä on, että olen päättänyt ottaa haasteen vastaan ja vastata kysymyksiin rehellisesti liioittelematta juuri yhtään ja juuri tänään. Huomenna vastaukset on jo erit.

Viisi (tai kuusi) asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
Karamellisoidut mantelit, taskusta löytyvät ponnarit, heti kylmä kraanavesi, sopivan kuuma kylpyvesi, se että junan vessassa voi pestä kädet, saapuminen bussipysäkille synkronissa bussin kanssa: ei yhtään juoksuaskelta, ei pysähtymistä, vaan suora kevyen kaunis rytmin säilyttävä askellus suoraan bussiin. Rakastan just jetsulleen mennyttä optimointia ja näköjään vettä. 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Tarvitsen radiota, hampaidenpesua ja aamupuuroa heti aamusta. Jos loppupäivä sisältää banaanin ja pääsyn internetiin, päivä on tukevasti akselilla magnifique.

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Alfredo Häberlin toimisto, Duomon katto, Michelin-tähdellinen ravintola, isän juuri remontoitu uusi kylpyhuone (kulki työnimellä 'spa-osasto', joten odotukset on korkealla) ja Rion sambakarnevaali.  

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Nopea, hidas, ahkera ja laiska. Ja kaupanpäällisiksi kiva.

Viisi (tai kolme) asiaa, joista unelmoit:
Haluaisin osata kävellä käsillä ja oman metsän sekä käyttää vaivatta ranskan subjunktiivia keskustelussa.

Mikä on suurin unelmasi?
Helppo. Valaistuminen tietenkin.

Mikä on paras vinkkisi kauniiseen kotiin?
Järvinäköala.

Miksi pidät blogia?
Jotta näkisin paremmin!

Miten pidät huolta itsestäsi?
Syön porkkanoita ja manteleita.

Mistä pidät itsessäsi eniten?
Kun on draivi!

Entä vähiten?
Kun ei ole draivia...

Mainitse kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
Ihmiset joiden kanssa olen hengannut, ihmiset joiden kanssa hengaan nyt ja ihmiset joiden kanssa tulen hengaamaan.

Mitä pelkäät?
Karhuja ja lumivyöryjä.

Mikä on nopein reseptisi, kun lapsilla on nälkä?
Apua, apua!!!!!1111 Tota mä… kauhee meteli, kun lapset huutaa nälkää nurkissa, mitä mä teen???+ Oota, oota! Okei, aluksi nappaan itselleni kourallisen karamellisoituja manteleita, että oma verensokeri pysyy tasaisena ja aivot pystyy paremmin ratkomaan tilanteen. Sitten kuorin kaikille porkkanat noin niinku ensihätään, porkkana päivässä todistetusti lisää myös positiivista fiilistä (tästä enemmän jossain toisessa postauksessa). Sitten keitän äkkiä pastan, pilkon vähän metukkaa ja avokadoa sekaan. Sit syödään suoraan kattilasta, kun ei kuitenkaan ole puhtaita lautasia.  

Ihanan hiljasta.

Mikä on paras lastenkasvatusvinkkisi?              
Täytyy olla lahjonta. Toimi tosi hyvin muhun aikoinaan, joten miksei hypoteettisiin tuleviin jälkeläisiinkin.

Ken haluaa, ottaa ja vastaa omassa pikku blogissaan. Barbie kiittää ja kuittaa.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

OLEN SOKERISTA



Ei, en mä pysty. En pysty elaboroimaan tän päivästä juoksutapahtumaa. Ei ole ehkä mitään idioottisempaa kuin juosta teepparissa räkäsäässä. Eikun onpas, nimittäin katsoa sitä.  

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

TAAS TÄÄLLÄ: NÄLKÄ, JANO, KUUMA!





Kesä yllätti matkailijan! 

Vielä perjantaina Milanossa satoi vettä ja iltadrinksut piti juoda baarin sisällä takki päällä, käsiin lämpöä hönkien. No lauantaina sai kuoria vaatekerroksia ja nauttia paninista auringossa siristellen. Sunnuntai lämpeni kuumaksi ja perusturisti unohti juoda acqua minerale naturalea ajoissa ja tarpeeksi, eli päätyi läähättämään roomalaisraunioiden varjoon. 

Perusturisti on tyytyväinen kesäkauden avaukseen ja hamuaa jo uusia lippuja ihan minne vaan. 

(Ihanaa, olen ruvennut puhumaan itsestäni kolmannessa persoonassa.) 

(Luultavasti aivan normaali jatkumo sille, että puhuu itsekseen.)

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

PÄÄSIÄISTAVOITE




Lämpötila: Kuinka kylmä! 

Väri: Maailma muuttui vaaleanpunaiseksi. 

Tavoite: Pääsiäistavoitteena on saavuttaa tylsyys. 

Väliaikatiedot: Tylsyys saavutettu etuajassa. 

Munatilanne: Yksi surkean pieni maitosuklaamuna. Mutta mutta! Mulla on Wiener Nougaita! Kaikki hyvin valtakunnassa, vaikka ne onkin neliöitä* eikä ollenkaan pyöreitä.

Joku pääsiäisyllätys: Äiti-pupu pesueineen erään kaupan näyteikkunassa.

Siisteystilanne: Todella sanoinkuvaamattoman siistiä. Itse luuttusin. 

* edit: mitään neliöitä ole, SUORAKULMIOITA! Eiku SUORAKAITEITA! Tai en mä tiedä. Taidan olla ihan hiljaa nyt vaan.     

maanantai 25. maaliskuuta 2013

SUSIKEPPI




Lyijykynät terotettu, vekkihame viikattu tuolille, letit palmikoitu niin kireälle, että silmät on vinossa ja leivät kääritty voipaperiin; huomenna alkaa kielikoulu. Toivottavasti maito ei jäädy maitotonkkaan ja sudet häiritse koulutiellä. Pitääkin muistaa vuolla susikeppi aamusella.

Eiku näähän olikin mun vanhempien koulumuistoja, hetkellisesti sekoittui nykyhetkeen. 

Terveessä itsekehun hengessä täytyy antaa tunnustusta, että mä olen aika hyvä tässä opiskeluasiassa, kunhan vain pysyn hereillä. Tai ehkä tällä kertaa kysymys on enemmän siitä, että kunhan herään. Jos ajatellaan kauniisti - itselleen pitää olla kiltti - niin jossain toisella aikavyöhykkeellä herään aamulypsyn aikaan. En valitettavasti tällä aikavyöhykkeellä. 

Siispä viritän kaksi herätyskelloa, lupaan itselleni kaksinkertaisen annoksen vadelmahilloa aamupalalla ja lupaan nähdä kauniita unia. Vaikka ateljeista, joissa kävin tänään. Joulupukki hoi, tai mitä-näitä-nyt-on: Pakkasukko, Nikolaus, Hammaskeiju, Oprah, mä toivon joululahjaksi ateljeeta. Mä tarvitsen ateljeen. Mä haluan ateljeen. Mä vaadin ateljeen. Jos en saa, jään tähän makaamaan enkä varmana syö enää ikinä tillilihaa tai klimppisoppaa.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

TARPEELLISTA TAVARAA


Mulla on taipumus kantaa mukana laukussa liikaa tavaraa, enkä usko, että olen mitenkään uniikki tässä suhteessa. Sitä uskoo, että jos ottaa esimerkiksi kameran mukaan niin sitä varmaan sitten kuvaa. Tämä myytti murrettu yllä olevan kuvan avulla: kannettuani pari viikkoa kameraa mukana, ainoa asia mitä siitä löytyy on tutkielma porkkanoista - otettu ihan kotona, ja tuskin jää virstanpylvääksi taidehistoriaan. Ei mitään niiltä kahdelta Geneven reissulta, ei yhtään räpsäisyä Helsingistä, ei tallennetta raclette-illallisilta tai yhtään mistään muustakaan paikasta tai tapahtumasta, joka olisi ollut edes potentiaalisesti mielenkiintoisempi kuin omat neliöt ja perjantain välipala. Yhteenveto: jatkossa ei tartte kantaa kameraa messissä.

Toinen asia mitä olen nyt kuljettanut uskollisesti mukanani on vessan lampun pahviloota. Paljastettakoon, että olen kylpenyt pimeässä määräämättömän ajan, koska lamppu on mallia ei-löydy-normi-kaupoista-spécialité ja motivaationi tasoa pimeässä-on-ihan-ok-kylpeä. Tänään viimein ajattelin uhrata lauantain ja lähteä isojen markettien ja autokauppojen vyöhykkeelle, sivistyksen ulottumattomiin siis. Yhteenveto: ihan hyvin voi pitää pahvia mukana, ei paina mitään ja jossain vaiheessa voi lykästää.

Elämä menettää äkkiä merkityksensä vaeltaessa ison jumbomarketin käytäviä pitkin kuunnellen koko kaupan äänitilan kattavaa katkonaista esittelyä grillistä - löysin tänään henkilökohtaisen helvettini. Iltapäivän antikliimaksin kruunasi käynti ruokakaupassa kaikkien muiden nälkäisten ja turhautuneiden kaupunkilaisten kanssa, jotka kaikki haluaa punnita vihanneksensa samaan aikaan. Onneksi suklaajäätelö palauttaa osan elinvoimasta tai ainakin auttaa unohtamaan. Yhteenveto: näyttää siltä, että jäätelöä kannattaisi kantaa mukana.

Eli, hyvä minä! Hyvin vedetty, asioita saavutettu. Tästä tää taas lähtee, kun näkee pestä käsipyykkiä. Jei.  

maanantai 11. maaliskuuta 2013

ONKO KOIRA KOTONA?



ON! Koira on kotona! - Sininen vai? Älkää nyt viitsikö, en mä mitään ole huomannut (sekarotuinen se kyllä on). Se on hyvä koira, leijuu mua aina vastaan eteisessä kun tulen kotiin. tuitui.  

Ruma totuushan on, että kukaan ei ole suostunut ottamaan mulle koiraa. Mähän en henk.koht voi, koska olen allerginen ja nyt ulkomailla. Mutta mun master plan on ollut, että saisin koiran jonkun toisen luokse. Että voisin aina kun puhteiltani kerkeäisin, käydä taputtamassa murreani ja heittämässä keppiä, ja sitten palata omaan koirankarvattomaan kotiini adrenaliinit nollassa ja silittämisestä endorfiinia ja muuta mukavaa kemiaa täynnä. 

Tiedän, että tarjous on täysin epäreilu; joku siis hoitaisi mun koiran arjen (nerokasta!), mutta välillä kaikkein röyhkeimmät ehdotukset toimii parhaiten. Ei ole tosin vielä ottanut tulta alleen, ihmisillä on niin absurdeja selityksiä töistä ja kaikesta muusta toissijaisesta vapaa-aika diipadaapasta. Ehkä pitäisi nostaa panoksia? Kaksi koiraa?

Kuvan tiskit ei muuten liity mitenkään mihinkään, paitsi siihen että olen ollut ihan liikaa kotona. Epälogiikka toimii niin, että kun on enemmän kotona tekee vähemmän, koska mahdollisuuksia tehdä vähemmän on enemmän, päätyy tekemään enemmän vähemmän. Huh miten kimurantti ja myrkyllinen kaava ihmisen mielenlaadusta. Onneksi kaava menee rikki just ihan just kohta pian.

Mutta kuka hoitaa mun hauvaa sillä välin? Vai otanko mukaan lentokoneeseen?

lauantai 23. helmikuuta 2013

PAINOVOIMA



Sain urheiluriippuvaisen ystäväni visiitille luokseni. Ristiin rastiin ollaan heiluttu nyt Suissessa hiki otsalla, kuvat lumikenkäilyreissulta; näkyvyys ei ollut ihan paras. Röstit vetäistiin ravintolassa, jonka täytyy olla Sveitsin ydin. Jos joskus tulette vierailulle, osoitan paikan kartasta. Perjantaista lähtien olen vain maannut sohvalla ja samalla haaveillut sohvalla makaamisesta.

Sitten iso detalji loppuun: tässä huoneustossa on yksi suunnitteluvirhe, nimittäin jos tiputan jotain jossain päin huoneistoa, niin se jotain päätyy vessanpönttöön. Vessan oven tarvitsee olla auki kyllä, ihan niin mystiselle tasolle ei olla menty, että materia läpäisisi materiaa. En edes viitsi listata sitä kaikkea tavaraa mikä on käynyt pöntön kautta, vaikka listaamisesta yleensä tykkäänkin. Mutta olen hämmästynyt, ja yritän muistaa sulkea vessan ovea. 

tiistai 12. helmikuuta 2013

HALEI, PUSEI, KAIKKEE

Kaiken annoin viikonloppuna, kun kävin harjoittamassa kansalaistaitoja skiissä ja äfter skiissä Chamonix:ssa. Olen poikki, kuitti, finito, slut ja kaikkea siltä ja väliltä.

Jotain oli aavistuksen pielessä laskutekniikassa, kun piti jatkuvasti levyttää vuorta vasten. Puss ock kram, iski silmää vuori ja taas oli uusi fritsu lonkassa ja hiihtotarpeisto sikin sokin rinnettä. Tarpeeksi monta kertaa kerättyäni välineitä ja itsetunnon rippeitä rinteestä, päätin, että ehkä olis oppitunnin paikka ja mielellään ennen kuin helikopteri hakee alas (vaikka siis eihän tässä ihan noviiseja olla, kun pari viikkoa sitten askarreltiin yksi mustakin mäki alas). Hätiin kerkesi Remi, ihan alkuperäisväestöä, ei siis mitään tuontikamaa briteistä. Remin kanssa haettiin oikeaa painopistettä suksien päällä ja harjoiteltiin sauvojen käyttöä käännöksissä; al-e-(h)op huudahti Remi ja silloin lähti meikän sukset rinteessä uuteen käännökseen. 

Oppitunnin lähestyessä loppua, Remi tarjoutui videoimaan viimeisen laskuni. Tuuli hiuksissa tein tiukkoja käännöksiä jäisessä rinteessä, lumi pöllyten, väistellen hitaampia. Jostain syystä videolla auraa tyhjää mäkeä alas hitaasti ja varmasti 5-vuotiaan näköinen allekirjoittanut. Piinallisimmat puolitoista minuuttia ikinä. En enää kehtaa palata Ranskan puolelle rinteeseen. Tähän tää harraste nyt sitten jäi. Onneksi after skiissä kukaan ei osannut aavistaa synkkää salaisuuttani. No, nyt te tiedätte, mutta jonnekin tää oli pakko sanoa, että saa taas öisin unta. Mutta kiistän kaiken, jos ikinä otatte puheeksi ja hankkiudun todistusaineistosta eroon pikimmiten. Kauheeta, jos video leviäis nettiin; täälläkään ei enää kehtaisi naamaansa näyttää.

Ei siis yllättäen kuvia tällä kertaa. Olen allerginen kaikelle visuaaliselle, joka muistuttaa aiheesta.     

perjantai 1. helmikuuta 2013

MYYDÄÄN RATKAISUJA, OSTETAAN MAHDOLLISUUKSIA




Puuhaperjantai: yhdistä tivut - vai tiput? ja löydä piilotettu viesti ja elämän tarkoitus! Lupaan, en narraa.

Joo ei helli aurinko ei pientä kulkijaa. No en olis halunnutkaan, sade on niin ihanan... märkää.

Tänään oli isojen ratkaisujen päivä. Puntarissa oli skanneri tai skanneri ja printteri kontaminaatio. Ostin skannerin ja mekon. Luovaa ongelmanratkaisua. Tämän takia lapset, tämän takia kannattaa opiskella. Tai sitten voi olla, että asialla ei ole mitään tekemistä opiskelun kanssa. Ratkaisu ei oikeastaan ollut edes luova eikä se ratkaissut sitten mitään, paitsi sen, että tulevaisuudessa ei tarvitse elvyttää printterin kuivahtaneita väripatruunoita. Kas kun printteriä ei siis ole. No en olis halunnutkaan, printterit on niin inhottavan... kuivia.

Ja mitä itsetuntomannaa lounashetki tarjosikaan, brasilialaistunut sveitsiläismies aloitti keskustelun lounasravintolassa taikasanoilla "opiskeletko täällä?". Heti olin sulaa vahaa, meni boheemin rento (räjähtänyt?) habitukseni täydestä opiskelijavaleasusta. Oikeastaan tämän takia kannattaa opiskella, että löytää oman opiskelijahabituksensa, joka nuorentaa heti noin sanotaanko kymmenellä vuodella het'tykkänään. Voi eeeiii herttinen sentään, minä siihen en français - mä kartotan tällä hetkellä uusia mahdollisuuksia. Kiitos S tästä hienosta fraasista. Käytän sitä joka päivä. Liftaa taas sitä itsetuntoa: nyt ollaan mahdollisuuksien äärellä. Joka päivä. Kokoajan. Käsi jo ojossa universumia kohti, kohta siihen Mahdollisuus tipahtaa. Mikä hybris: mä voin tehdä mitä vaan*! *en ehkä kuitenkaan niitä huippumalli- tai astronauttijuttuja kuitenkaan, jotain rajaa sentään hybriksen sumentamassa toiveajattelussakin

Josko sinne Rioon lähtis? Kuulema on jännittävää ja vaarallista elämä siellä + niitä karnevaaleja, joissa vasta onkin jännittävää ja vaarallista. Saisi jäädä suisset tänne keskenään lajittelemaan sääntöjään ihan vaikka väri- ja kokojärjestykseen.

Eiku, ei vaineskaan. Vitsit vitsinä. Hieno maa, hienot juustot. Ja ihan ok valkoviinit, mistä tulikin mieleeni että afterwork odottaa. a+ 

torstai 24. tammikuuta 2013

HAPPYHAPPYJOYJOY


Se olis niinko aprés fête nyt. Saako masentua?

Tämä oli kompa, nimittäin kuulkaas, vaikka tässä ihan yrittämällä yrittäisin masentua niin Vaudin kantonin vesi pitää tunnelman mukavasti plussan puolella ja pään pinnalla. Vesi tässä kaupungissa todettiin juuri Suissen parhaimmaksi kemikaalikoktailiksi (sisältäen peräti 17:ta eri sortimenttia !). Että kaikki samassa lasissa, yhdellä huikalla hoituu mielenterveys, ehkäisy ja kuka tietää - ehkä jotain vahvempaakin saa kaupunkilainen vedestään. Ei ihme, että koko Suisse Romande tuntuu välillä yhdeltä isolta aperolta. Lääkityn on helppo hymyillä.

Ja vähän kun uittaa rättiä hanan alla ja näyttää pinnoille, niin kyllä kiiltää kohta keittiötasot ja naapuri pyörtyy seinän takana kloorin hajuun. Ihmevettä. Kohta rupean pullottamaan ja myyn Suomeen.

Mun piti oikeestaan tulla tänne keulimaan onnistuneilla synttärijuhlilla eikä miettimään bisneksiä. Summaten: ruokaa oli liikaa, ilmapalloja sopivasti ja shampanjaa - no, shampanjaa voisi olla aina enemmän. Taas todistettiin muuten alkoholin voima, sillä ainakin yksi eksynyt juhlija - MinäPuhelin hyytyi Keski-Euroopan arktisiin olosuhteisiin (+3C) - onnistui suunnistamaan oikeisiin juhliin skumppapullon pehmeän poksauksen ohjaamana. Että kippis ja santé vaan jatkossakin kaikille eksyneille.

Vielä loppuviimeeksi päivänpolttava kysymys: miksi siivota ennen juhlia?

Empiiriset havainnot todistaa kiistatta, että kakkua ja tahmaa on enemmän parketin saumoissa juhlien jälkeen. Koska olen saanut kunnian syntyä optimoijien jaloon kastiin, aion jatkossa siivota vasta, ja ainoastaan, juhlittuani. Sotku, elämäni elinkautinen. Mutta myönnän, ihan liikutuin, juhlakengissäni oli nokare kermavaahtoa. On siis edelleen. Odotan, että kuu ja tähdet asettuvat oikeisiin asentoihin siivousonnen varmistamiseksi.    

maanantai 7. tammikuuta 2013

MIHIN RAHA PALAA?






Tässä tänään siivotessa, kontatessa kuitteja lattianrajasta, totesin, että viime vuonna rahat paloivat junalippuihin ja kenkiin. Olen siis polttanut rahaa kulkemiseen. Uusi vuosi, uudet kujeet; rapsutin viime vuoden kurat kengistä ja pistin kaappiin odottamaan. Kengät, en kuraa.

Tänä vuonna vähennän kenkien ostamista - yllätin itsenikin tällä lauseella - ja panostan kokkaamiseen ja hyviin raaka-aineisiin. Aion oppia laittamaan hyvää ruokaa; hauduttamaan, temperoimaan, siivilöimään ja mittaamaan tarkasti, ehkä jopa digitaalisella vaa'alla. Otan pieniä haparoivia askeleita kohti emännyyttä. Ehkä kohta voin jo näyttää kuvia yrteillä täytetystä kanasta tai pellillisestä rapsakkaa focaccia:a. Ehkä.

Se on vähän väärin, että jos edellinen sukupolvi on käynyt esim. sanotaan vaikka emäntäkoulun, niin ne opitut taidot ei siirrykään automaagisesti seuraavaan sukupolveen (lue: minuun). Korjaan: se on paljon väärin. Pitääpä aloittaa suklaan temperoinnin googlaamiselle.