lauantai 31. joulukuuta 2011

TYYNTÄ



Meillä on tänään juhlat! Tuulihattuja ei kuitenkaan tulla tarjoilemaan; jotain pahaa tapahtui. Tuli tyyniä lätsiä. Mutta ei se mitään, ensi vuosi on varmasti parempi. Tänä vuonna on ehkä tuullutkin jo liikaa.

Näin viime yönä hurjan unen, missä minua syytettiin glaseeratun omenan varastamisesta (varas oli ollut liikkeellä muissakin herkkukaupoissa). Olin kyllä maksanut oman omenani viimeisillä euroillani (oli kamalan vaikeaa tunnistaa eurot frangien seasta). Pientä tyytyväisyyttä koin, kun varasta sanottiin tyylikkääksi rouvaksi (näin valveilla en kyllä tituleeraisi itseäni rouvaksi). Sitten tajusin, että joudun kamarille selvittämään asiaa enkä pääse enää muuttamaan uuteen asuntooni, koska olen mahdollinen varas. Tässä kohtaa heräsin, koska asunnon menettämisen vaara oli liikaa mentaaliselle järjestelmälleni.

Tämä uni ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin se uni, jossa finniä puristaessani sieltä purskahti ulos stabilo-tussi. Unessa kyllä pohdin, että ehkä sitä leukaluuta oli vähän jomotellut, eikä mikään ihme, jos siellä oli alleviivaustussi...

Tack och adjö vuosi 2011! Olkoot 2012 vielä maukkaampi ja kohonneempi!

perjantai 30. joulukuuta 2011

LAHJAT





Ei sillä, että meillä laskettaisiin, mutta sain eniten joululahjoja! Jouduin kasaamaan niitä myös lahjapöytäni alle (mainittakoon, että kellään muulla ei edes ollut lahjapöytää). Sain sivistävää kirjallisuutta, kaunistustuotteita, makustus-asioita ynnä monen muun genren lahjaa (ja kuten kuvasta näkyy mulla ei ole minkäänlaista selkärankaa, tarkoitus oli viedä salmiakkipussi vahingoittumattomana Sveitsiin). Mutta pari päivää sitten sain joulun ehdottomasti lämmittävimmän lahjan: seinät ja katon. En joudu asumaan siinä joulumyyjäisten piparitalossa, en joudu sohvasurffaamaan enkä nukkumaan toimiston lattialla (enkä suunnittelemaan omaa tiipiitä, mikä oli e-suunnitelma).

Mulla on maaliskuusta alkaen oma eteishalli (saanko sanoa vielä kerran: eteishalli!), punainen keittiö, kylpyamme ja parveke, josta näkyy järvelle. Jos kuusen omistaminen aiheuttaa hybristä niin asunnon vuokraaminen aiheuttaa sitä vielä enemmän. Saatan ratketa liitoksista ensi jouluna, jos ostan sinne asuntoon vielä joulupuun.

maanantai 26. joulukuuta 2011

ANTILOOPIT, KUUSET JA VARIKSET



Voi meidän serbialaista varisevaa joulukuusta. Voi meidän elähtänyttä juuttikankaista kuusenalusmattoa. Voi sitä antilooppia, joka on pistetty laukuksi. Voi meitä, jotka heräsimme myrskytuuleen aamuyöllä. Voi niitä variksia, jotka kävelevät vinoon tuulen takia.  
 

torstai 22. joulukuuta 2011

RAKKAUTTA





Onkohan tämä kotiseuturakkautta, kun mun mielestä nämä Suomen maisemat pärjää ihan hyvin Sveitsin maisemille. Olen rakastanut Helsinkiä nyt lauantaista lähtien intensiivisesti. Kävellyt katuja ja nauttinut mäettömyydestä ja tästä hennosta talvesta. Kävin moikkaamassa mertakin kauppatorilla. Eilistä räntääkään en olisi halunnut ravistella vaatteista.

Toinen rakkauden kohde on tietenkin ihmiset. Tässä kohtaa alkaa tuntua siltä, että myyn paluulippuni ensimmäiselle vastaantulijalle. 
Kaiken tämän rakastamisen seurauksena olen vähän väsynyt. Olen jopa harkinnut, että jättäisin kuusen oston väliin. Toisaalta kaikissa vanhoissa kuvissa, missä olen oman kuusen kanssa on tietty hyvä hybris. Sulaa hulluuttahan se olisi missata hyvä hybris.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

KEVÄISEN SYKSYINEN TALVI







Asun nukkekotikaupungissa. Nukkekotikaupungissa, jonne ei ole tullut vielä talvi. Kävin etsiskelemässä talvea ja joulua tänään kaupungilta mutta löysin poikia shortseissa pelaamassa jalkapalloa vihertävällä nurtsilla. Joulutunnelmani on aika monen lumihiutaleen ja joulukuusen päässä. Tuntuu, että tämä syksy on kestänyt viisi kuukautta.    

Olen antanut itselleni oikeuden katsoa niin paljon televisiota kuin vain sielu sietää kielitaidon toiveessa. Pystyn usein jo seuraamaan dialogia. Huomasin tässä eräänä iltana, että ymmärtääkseni kieltä paremmin hilaan ääntä koko ajan kovemmalle ja ohjelman lopussa naapuritkin ovat varmasti tunnistaneet minkä ohjelman parissa olen askarrellut. Saa nähdä kumpi tapahtuu ensin: tuleeko kielitaito vai meneekö kuulo.

tiistai 6. joulukuuta 2011

TOTUUS OVISTA

 
Sain yskimislomaa viikon loppuun asti ja ihan oman lääkärin. Lääkärin, joka huolestuneena kysyi huomattuaan mustelmat käsivarressani, että eihän kukaan pahoinpitele mua. Hyvä, että lääkärit pitävät huolta näistä asioista mutta halusin heti vakuuttaa, että mitään syytä huoleen ei ole ja kerroin kävelleeni päin ovea. Siis vastaus, joka kuulosti heti sen sanottuani klassisimmalta emämunavaleelta ikinä. Vastaus, joka annetaan aina elokuvissa, kun vaimo on pelkkää mustelmaa. Paha, paha ovi. Tunsin hetken itseni huijariksi tämän totuuteni kanssa. Totuushan on, että taidan olla oman elämäni vaarallisin ihminen itselleni. Ja se on varmasti hyvä niin.

maanantai 5. joulukuuta 2011

SPOTTIVALO LUOMUNA

 
Jos ei olisi harmautta, ei olisi pilkistäviä auringonsäteitäkään. Jos ei olisi flunssaa , ei olisi aikaa seurata näitä pilkistäviä auringonsäteitä. (Yritän kovasti, todella kovasti, ajatella asioita positiivisesti)  

lauantai 3. joulukuuta 2011

MARKKINAHUMUA






Kävin yskimässä läheisen kaupungin joulumarkkinoilla. Täkäläiseen joulutunnelmaan kuuluu maailmanpyörä, sammalesta tehdyt barbababat ja moottorisahakilpailu. Vuorille oli satanut lumi ja turistit ryystivät hehkuviiniä. 

Olen aloittanut asuntoruletin. Mikä seikkailu! 

Ja jos en löydä asuntoa määräaikaan mennessä, asettaudun asumaan kaupungin kauneimman sillan alle tai tohon piparitaloon.

torstai 1. joulukuuta 2011

YSKITÄÄN YHDESSÄ


Sairastan samaa mitä koko kaupunki sairastaa. Jotain köhää. Kohta alan kuulostaa kuolevalta kissalta. Edellyttäen, että taudinkulku on sama kuin kollegoilla.


Täällä on ihan selvä kevät.

Sain 20 ruusua itseltäni. Että pikaista paranemista vaan itselleni. Sairastaminen on niin yksitoikkoista. Miksei telkkarista tule jotain mieltäylentävää? 

lauantai 26. marraskuuta 2011

LEVÄLLÄÄN


Pronssinen pyramidi vihreällä levällä. 

Osaan sanoa ranskaksi "seinässäni on hometta".

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

PURUT













Haluaisin osata nyt lukea tulevaisuutta kahvinpuruista tai sammakoista. Edes kävely ei tuonut ratkaisua siihen että kannattaako lähteä uuden asunnon jahtiin vai pysyä tässä nykyisessä.  Harmi, että se jalkapallotuloksia ennustava mustekalakin kuoli. Sillä olisi voinut ollut lahjoja asuntoasioissa. 

Ehkä turvaudun huomisen horoskooppiin.

torstai 17. marraskuuta 2011

VUORIA JA SHAMPANJAA


Ulkona paistoi aurinko ja mikä tärkeintä, vuoret päättivät vihdoin näyttäytyä. Ne eivät olleet onneksi hävinneet tai siirtyneet muualle olemaan vuoria. 
Viikko on muutenkin ollut erinomainen. Olin eilen shampanja-maistijaisissa ja tutustuin rosé shampanjaan. Voi että! Ehkä se vaan nyt on niin, että kaikki vaaleanpunainen on ihanaa.

p.s. Tuli vaan mieleen, että mun mielestä maailmaan mahtuisi yksi sveitsiläinen saippuasarja nimeltä vuoria ja shampanjaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

TÄYDEN PAPERIN KAMMO


Olen aloittanut näiden kaikkien kirjojen lukemisen ainakin kertaalleen. "At Home" kirjan ostin, kun olin lähdössä kotoa Sveitsiin. Ajattelin, että olisi hauskaa lukea kodin historiasta muuttaessaan uuteen paikkaan. Ei ollut. Olen varmaan vielä eteisessä. 

Sitten Fryn kirja, joka on ilahduttava mutta ei edistynyt sitten elokuun (siis Fry on tuntenut Emma Thompsonin jo opiskeluajoista lähtien; en pääse tästä ehkä yli). Austerin ja Hustvedtin ostin täältä ensimmäisillä viikoilla, kun halusin lahjoa itseäni. Lahjonta meni pieleen, sillä kirjat ovat jääneet hyllyyn. Hustvedtin kohdalla en ole yllättynyt, koska kirja on ranskaksi. Ennakko-odotusten vastaisesti en oppinut puhumaan sujuvaa ranskaa saapumista seuranneella viikolla.
  
Ranskankielinen Auster ja puna-valkoinen -kirja ovat lainoja kämppikseltä, joka selvästi uskoi kielitaitooni vielä enemmän kuin minä itse. Pidän näitä kirjoja silti kirjahyllyssäni. Ne ovat vähän kuin lupaus siitä, että jonain päivänä pystyn lukemaan ne (vähän kuin liian pienet farkut laihduttajalle). 

Kun tajusin, että kielitaito ei aktivoidu maata, osoitetta ja puhelinnumeroa vaihtamalla, nöyrryin ja ostin kirjan "Le tour du Monde en 80 jours" (taso 2), jota tavasin jo Suomessa. Mutta lukeminen tuntui niin opiskelulta ja osoittelevalta; kirja kielivammaisille.

Nyt lähestytään loppuhuipennusta.

Kunnes, viikko sitten olin saattamassa äitiä juna-asemalle ja löysin ensimmäisen bookcrossing kirjani (kuvassa ylin vasen). Ihme tapahtui, luin kirjan viikossa. Juonihan on ihan mahtava: ujo (mutta kauhean fiksu) nuori kirjakaupan myyjätär menettää työnsä mutta rupeaa järjestämään kirjallisuusfestaria, johon hän yrittää saada irlantilaisen kirjailijan ja monen juonen käänteen kautta ollaan lopulta Irlannin niityillä, jossa entinen ujo myyjä (nyt rohkea freelance-editoija) suostuu komean irlantilaiskirjailijan kosintaan. 

Halutaan jatko-osa!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

HIPOTTAA


Pikku-hippo piristämään ennen kaikkea itseäni. 

Työkoneeni pimahti. 

Ei ollut kaukana käyttäjänkään pimahtaminen.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

HERKKUJA



Nyt kannattaisi olla äidin ystävä. Suomeen on tulossa sellainen herkkujytky, että heikompia hirvittää. 

Onko mitään söpömpää kuin kultaiseen paperiin kääritty pieni panettone? Ei ole. Tai no pienet virtahevot taitaa sittenkin olla.

maanantai 31. lokakuuta 2011

ÄITI SUOSITTELEE






Tämä paikka on nyt virallisesti äidin tarkastama ja hyväksymä [tähän kohtaan leimasimen ääni]. Äiti jopa suosittelee tätä paikkaa. Ainakin 30% tuuheampi ja kestävämpi loma?

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

KOMBO


Suomalaista kauraleipää ja sveitsiläistä appenzelleriä. Nyt on herkuteltu. Ja todettu, että ei pitäisi herkutella vaan lähteä lenkille. No mutta kivuttiinhan me metsään. Syötiin kyllä tukeva lounas siellä. Sentään laskeuduttiin jalan alas, kyllä siinä jotain kuluu. Kohta tosin juodaan taas vähän viiniä. Salmiakkiakin olisi. Vuoksen piirakoita. Brunbergin suklaata. Ruisleipää. Salmiakki Koskenkorvaa. Kaikki kliseet. Taidan pitää kliseistä. Äiti raahasi ne kaikki tänne. Merci.  

torstai 27. lokakuuta 2011

MR. PERSIMON



Tätä päivää on ilostuttanut uusi hedelmätuttavuus nimeltä Kaki Persimon. Ihan alennuksessa olisivat olleet. En vielä rohjennut. Nyt jos saisin vaihtaa nimeni päiväksi niin viettäisin sen Kaki Persimonina. Luulen, että siitä tulisi hillitön päivä. Ehkä kaikkien pitäisi viettää silloin tällöin Kaki Persimon -päivää.

Näin eilen kolme hyvää muusikkoa putkeen vain 40 frangilla. Ensimmäinen asia täällä, mistä voin oikeasti sanoa, että halpaa. Hyvää ja halpaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

ELÄMÄNMUNA(US)


Olen jatkanut saven kanssa myös täällä ja saanut aikaiseksi jotain epäilyttävää. Keltaisen-kultaisen haikarapallon ja hopeisen kuution. Kuvista puuttuu pronssinen pyramidi vihreällä levällä, mutta älkää olko huolissanne, tulette varmasti näkemään myös senkin. Haikarapallo ylittää strategisen munausrajan mennen tullen ja on jo kaikessa kauheudessaan aivan mahtava. Kukapa ei haluaisi kultaista elämänmunaa haikaralla? 

Ja kuten tapana on, tämä elämänmuna menee sille ystävälle, joka pyöräyttää seuraavan bébén (S, be prepared, ja varoita jo siippaasikin, että vauvan lisäksi tämmöinen olisi tulossa). Jos nyt pystyn luopumaan tästä. No jos päästän tämän käsistäni, niin tämän pitää olla aina esillä, paraatipaikalla, kun tulen käymään.

lauantai 22. lokakuuta 2011

VOITTAJAOLO


Kylmyydestä selvitty. Lämminvesikatko tarkoitti siis myös lämmityskatkoa. Rupesinkin jossain vaiheessa pohtimaan, että mikäs se siellä pattereissa muuten kiertää. Ja olipa muuten ihana tiskata tänään lämpimällä vedellä.

Kylmyys aiheutti kaikennäköistä. Pyykkiä ei voinut pestä. Eikä käydä suihkussa tai yöllä vessassa. Mutta siinä vaiheessa, kun selitin että "mun ei tartte pestä hampaita, koska on kylmä" aloin epäillä, että nyt joku kyllä yrittää vetää mua höplästä.

Aloitin sanomalehtien katsauksen. Ensimmäinen kokelas vaikutti ihan hyvältä mutta luulen, että tällä hetkellä vikaa on enemmän lukijassa kuin lehdessä. Katsoin kyllä kuvat tarkasti.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

VALOPISTEITÄ


Kaupunki alkaa avautua uusien tuttujen avulla. Eilen kävin pianokonsertissa, joka pidettiin vanhassa leffateatterissa. Kamera ei vaan valitettavasti pystynyt tallentamaan paikasta kuin valopisteitä.

Täällä alkaa olla kylmä, enkä ottanut Suomesta mukaan hanskoja tai pipoa. Ehkä ajattelin toiveikkaana, että tänne ei tule ollenkaan talvea. Paikalliset kertovat hurjia tarinoita siitä, että kun tänne sataa lunta sen pari kertaa talvessa niin kaikki pysähtyy. Metrot, bussit, autot ja taksit ovat jumissa nietoksissa. Hmmm... missä olen kuullut tämän aiemmin? Tämä maahan alkaa kuulostaa kotoisalta.

Ensi viikolla on lämminvesikatko. Eikä se tosiaankaan kestä vain paria tuntia vaan maanantaista perjantaihin. Ehkä tämän takia täällä on niin paljon peruukkikauppoja. Mäkin voisin vaihtaa vaikka blondiksi kesken viikon, kun tukka alkaa kävellä itsekseen.  

tiistai 11. lokakuuta 2011

UN ADULTE

Näin yksi täti istui eräällä asemalla rennosti maassa ja tutki ehkä työpapereitaan. Tajusin eilen kello yksitoista illalla, että olin sanonut päivän aikana tasan yhden sanan ja se oli "un adulte" taidenäyttelyn kassalla. Sen lisäksi, että on suuri vitsi ja erehdys, että kategoriani on aikuinen (HAHAAHAHAA) olen hyvä olemaan mykkä. Ehkä rupean mykäksi. Ehkä tulen mykäksi näin vähällä puhulihasten käytöllä. 

Jos olisin oikeasti aikuinen, joisin kahvia ja olutta litran tuopeista ilman vapinaa tai humalaa. En myöskään liioittelisi kaikkea (kas näin, taas liioittelin) enkä stressaisi jo-kais-ta arkipäivän asiaa mm. uskallankohan painaa tästä napista, joka näyttää ovikellolta mutta voi yhtä hyvin olla talon itsetuholaukaisunappula (koska niin monilla taloillahan on sellainen???). En vetäisi pultteja, koska ranskankurssi, jolle olin aikonut ilmoittautua, onkin peruttu. Aikuisena tiskaisin ilolla, koska olisihan minulla ollut onni aluksi syödä maittava ateria ja sitten vielä mahdollisuus pestä astiat juoksevan ja puhtaan veden alla "ommm omm".

Tämän kaiken sekavan ja epäloogisen jorinoinnin syynä on maanantai. Jos minulla olisi nyt kaivo, olisin jo hypännyt sinne. Monta kertaa. Ja tuo täti tuossa ei ole oikeasti aikuinen, sillä on vaan hyvä valeasu. Oikeasti aikuisia ei ole edes olemassa. 

Onneksi maanantai on vain kerran viikossa ja tämän viikkoinen on jo melkein lusittu.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

KAIKKI HIENOT ASIAT






Joskus sunnuntaitkin onnistuu inspiroimaan. Pilaakohan se tunnelman, jos käyn katsomassa tähän päälle amerikkalaisen elokuvan? (Se on kyllä dubattu ranskaksi. Kääh...) 

lauantai 8. lokakuuta 2011

PÄÄ, POLVET, VARPAAT, POLVET, VARPAAT




Tärkein ensin: löysin hyvää tummaa suklaata lähikaupasta. (Kuinka monta suklaalevyä saa syödä viikossa?)

Toiseksi, tekisi mieli vähän uikuttaa. Jooga pisti osia joko paikoilleen tai paikoiltaan. En ole ihan varma. Sen lisäksi ei kannattaisi juoda viiniä edellisenä iltana. Tämän kyllä jo arvasin jo eilen viinilasi kädessäni. Mutta oli elvyttävää tavata ihmisiä (ja juoda sitä viiniä). Ihan vapaa-ajalla. Melkein kuin olisi sosiaalista elämää.

Kolmanneksi, katsokaa ensimmäistä kuvaa. Ne ovat viinirypäleitä, ei luumuja. Kuvan taustalla näkyy myös patteri, joka on PÄÄLLÄ! Talvi on pelastettu. Patterit eivät olleetkaan koristeita. Juhlin.