lauantai 23. helmikuuta 2013

PAINOVOIMA



Sain urheiluriippuvaisen ystäväni visiitille luokseni. Ristiin rastiin ollaan heiluttu nyt Suissessa hiki otsalla, kuvat lumikenkäilyreissulta; näkyvyys ei ollut ihan paras. Röstit vetäistiin ravintolassa, jonka täytyy olla Sveitsin ydin. Jos joskus tulette vierailulle, osoitan paikan kartasta. Perjantaista lähtien olen vain maannut sohvalla ja samalla haaveillut sohvalla makaamisesta.

Sitten iso detalji loppuun: tässä huoneustossa on yksi suunnitteluvirhe, nimittäin jos tiputan jotain jossain päin huoneistoa, niin se jotain päätyy vessanpönttöön. Vessan oven tarvitsee olla auki kyllä, ihan niin mystiselle tasolle ei olla menty, että materia läpäisisi materiaa. En edes viitsi listata sitä kaikkea tavaraa mikä on käynyt pöntön kautta, vaikka listaamisesta yleensä tykkäänkin. Mutta olen hämmästynyt, ja yritän muistaa sulkea vessan ovea. 

tiistai 12. helmikuuta 2013

HALEI, PUSEI, KAIKKEE

Kaiken annoin viikonloppuna, kun kävin harjoittamassa kansalaistaitoja skiissä ja äfter skiissä Chamonix:ssa. Olen poikki, kuitti, finito, slut ja kaikkea siltä ja väliltä.

Jotain oli aavistuksen pielessä laskutekniikassa, kun piti jatkuvasti levyttää vuorta vasten. Puss ock kram, iski silmää vuori ja taas oli uusi fritsu lonkassa ja hiihtotarpeisto sikin sokin rinnettä. Tarpeeksi monta kertaa kerättyäni välineitä ja itsetunnon rippeitä rinteestä, päätin, että ehkä olis oppitunnin paikka ja mielellään ennen kuin helikopteri hakee alas (vaikka siis eihän tässä ihan noviiseja olla, kun pari viikkoa sitten askarreltiin yksi mustakin mäki alas). Hätiin kerkesi Remi, ihan alkuperäisväestöä, ei siis mitään tuontikamaa briteistä. Remin kanssa haettiin oikeaa painopistettä suksien päällä ja harjoiteltiin sauvojen käyttöä käännöksissä; al-e-(h)op huudahti Remi ja silloin lähti meikän sukset rinteessä uuteen käännökseen. 

Oppitunnin lähestyessä loppua, Remi tarjoutui videoimaan viimeisen laskuni. Tuuli hiuksissa tein tiukkoja käännöksiä jäisessä rinteessä, lumi pöllyten, väistellen hitaampia. Jostain syystä videolla auraa tyhjää mäkeä alas hitaasti ja varmasti 5-vuotiaan näköinen allekirjoittanut. Piinallisimmat puolitoista minuuttia ikinä. En enää kehtaa palata Ranskan puolelle rinteeseen. Tähän tää harraste nyt sitten jäi. Onneksi after skiissä kukaan ei osannut aavistaa synkkää salaisuuttani. No, nyt te tiedätte, mutta jonnekin tää oli pakko sanoa, että saa taas öisin unta. Mutta kiistän kaiken, jos ikinä otatte puheeksi ja hankkiudun todistusaineistosta eroon pikimmiten. Kauheeta, jos video leviäis nettiin; täälläkään ei enää kehtaisi naamaansa näyttää.

Ei siis yllättäen kuvia tällä kertaa. Olen allerginen kaikelle visuaaliselle, joka muistuttaa aiheesta.     

perjantai 1. helmikuuta 2013

MYYDÄÄN RATKAISUJA, OSTETAAN MAHDOLLISUUKSIA




Puuhaperjantai: yhdistä tivut - vai tiput? ja löydä piilotettu viesti ja elämän tarkoitus! Lupaan, en narraa.

Joo ei helli aurinko ei pientä kulkijaa. No en olis halunnutkaan, sade on niin ihanan... märkää.

Tänään oli isojen ratkaisujen päivä. Puntarissa oli skanneri tai skanneri ja printteri kontaminaatio. Ostin skannerin ja mekon. Luovaa ongelmanratkaisua. Tämän takia lapset, tämän takia kannattaa opiskella. Tai sitten voi olla, että asialla ei ole mitään tekemistä opiskelun kanssa. Ratkaisu ei oikeastaan ollut edes luova eikä se ratkaissut sitten mitään, paitsi sen, että tulevaisuudessa ei tarvitse elvyttää printterin kuivahtaneita väripatruunoita. Kas kun printteriä ei siis ole. No en olis halunnutkaan, printterit on niin inhottavan... kuivia.

Ja mitä itsetuntomannaa lounashetki tarjosikaan, brasilialaistunut sveitsiläismies aloitti keskustelun lounasravintolassa taikasanoilla "opiskeletko täällä?". Heti olin sulaa vahaa, meni boheemin rento (räjähtänyt?) habitukseni täydestä opiskelijavaleasusta. Oikeastaan tämän takia kannattaa opiskella, että löytää oman opiskelijahabituksensa, joka nuorentaa heti noin sanotaanko kymmenellä vuodella het'tykkänään. Voi eeeiii herttinen sentään, minä siihen en français - mä kartotan tällä hetkellä uusia mahdollisuuksia. Kiitos S tästä hienosta fraasista. Käytän sitä joka päivä. Liftaa taas sitä itsetuntoa: nyt ollaan mahdollisuuksien äärellä. Joka päivä. Kokoajan. Käsi jo ojossa universumia kohti, kohta siihen Mahdollisuus tipahtaa. Mikä hybris: mä voin tehdä mitä vaan*! *en ehkä kuitenkaan niitä huippumalli- tai astronauttijuttuja kuitenkaan, jotain rajaa sentään hybriksen sumentamassa toiveajattelussakin

Josko sinne Rioon lähtis? Kuulema on jännittävää ja vaarallista elämä siellä + niitä karnevaaleja, joissa vasta onkin jännittävää ja vaarallista. Saisi jäädä suisset tänne keskenään lajittelemaan sääntöjään ihan vaikka väri- ja kokojärjestykseen.

Eiku, ei vaineskaan. Vitsit vitsinä. Hieno maa, hienot juustot. Ja ihan ok valkoviinit, mistä tulikin mieleeni että afterwork odottaa. a+