maanantai 31. lokakuuta 2011

ÄITI SUOSITTELEE






Tämä paikka on nyt virallisesti äidin tarkastama ja hyväksymä [tähän kohtaan leimasimen ääni]. Äiti jopa suosittelee tätä paikkaa. Ainakin 30% tuuheampi ja kestävämpi loma?

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

KOMBO


Suomalaista kauraleipää ja sveitsiläistä appenzelleriä. Nyt on herkuteltu. Ja todettu, että ei pitäisi herkutella vaan lähteä lenkille. No mutta kivuttiinhan me metsään. Syötiin kyllä tukeva lounas siellä. Sentään laskeuduttiin jalan alas, kyllä siinä jotain kuluu. Kohta tosin juodaan taas vähän viiniä. Salmiakkiakin olisi. Vuoksen piirakoita. Brunbergin suklaata. Ruisleipää. Salmiakki Koskenkorvaa. Kaikki kliseet. Taidan pitää kliseistä. Äiti raahasi ne kaikki tänne. Merci.  

torstai 27. lokakuuta 2011

MR. PERSIMON



Tätä päivää on ilostuttanut uusi hedelmätuttavuus nimeltä Kaki Persimon. Ihan alennuksessa olisivat olleet. En vielä rohjennut. Nyt jos saisin vaihtaa nimeni päiväksi niin viettäisin sen Kaki Persimonina. Luulen, että siitä tulisi hillitön päivä. Ehkä kaikkien pitäisi viettää silloin tällöin Kaki Persimon -päivää.

Näin eilen kolme hyvää muusikkoa putkeen vain 40 frangilla. Ensimmäinen asia täällä, mistä voin oikeasti sanoa, että halpaa. Hyvää ja halpaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

ELÄMÄNMUNA(US)


Olen jatkanut saven kanssa myös täällä ja saanut aikaiseksi jotain epäilyttävää. Keltaisen-kultaisen haikarapallon ja hopeisen kuution. Kuvista puuttuu pronssinen pyramidi vihreällä levällä, mutta älkää olko huolissanne, tulette varmasti näkemään myös senkin. Haikarapallo ylittää strategisen munausrajan mennen tullen ja on jo kaikessa kauheudessaan aivan mahtava. Kukapa ei haluaisi kultaista elämänmunaa haikaralla? 

Ja kuten tapana on, tämä elämänmuna menee sille ystävälle, joka pyöräyttää seuraavan bébén (S, be prepared, ja varoita jo siippaasikin, että vauvan lisäksi tämmöinen olisi tulossa). Jos nyt pystyn luopumaan tästä. No jos päästän tämän käsistäni, niin tämän pitää olla aina esillä, paraatipaikalla, kun tulen käymään.

lauantai 22. lokakuuta 2011

VOITTAJAOLO


Kylmyydestä selvitty. Lämminvesikatko tarkoitti siis myös lämmityskatkoa. Rupesinkin jossain vaiheessa pohtimaan, että mikäs se siellä pattereissa muuten kiertää. Ja olipa muuten ihana tiskata tänään lämpimällä vedellä.

Kylmyys aiheutti kaikennäköistä. Pyykkiä ei voinut pestä. Eikä käydä suihkussa tai yöllä vessassa. Mutta siinä vaiheessa, kun selitin että "mun ei tartte pestä hampaita, koska on kylmä" aloin epäillä, että nyt joku kyllä yrittää vetää mua höplästä.

Aloitin sanomalehtien katsauksen. Ensimmäinen kokelas vaikutti ihan hyvältä mutta luulen, että tällä hetkellä vikaa on enemmän lukijassa kuin lehdessä. Katsoin kyllä kuvat tarkasti.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

VALOPISTEITÄ


Kaupunki alkaa avautua uusien tuttujen avulla. Eilen kävin pianokonsertissa, joka pidettiin vanhassa leffateatterissa. Kamera ei vaan valitettavasti pystynyt tallentamaan paikasta kuin valopisteitä.

Täällä alkaa olla kylmä, enkä ottanut Suomesta mukaan hanskoja tai pipoa. Ehkä ajattelin toiveikkaana, että tänne ei tule ollenkaan talvea. Paikalliset kertovat hurjia tarinoita siitä, että kun tänne sataa lunta sen pari kertaa talvessa niin kaikki pysähtyy. Metrot, bussit, autot ja taksit ovat jumissa nietoksissa. Hmmm... missä olen kuullut tämän aiemmin? Tämä maahan alkaa kuulostaa kotoisalta.

Ensi viikolla on lämminvesikatko. Eikä se tosiaankaan kestä vain paria tuntia vaan maanantaista perjantaihin. Ehkä tämän takia täällä on niin paljon peruukkikauppoja. Mäkin voisin vaihtaa vaikka blondiksi kesken viikon, kun tukka alkaa kävellä itsekseen.  

tiistai 11. lokakuuta 2011

UN ADULTE

Näin yksi täti istui eräällä asemalla rennosti maassa ja tutki ehkä työpapereitaan. Tajusin eilen kello yksitoista illalla, että olin sanonut päivän aikana tasan yhden sanan ja se oli "un adulte" taidenäyttelyn kassalla. Sen lisäksi, että on suuri vitsi ja erehdys, että kategoriani on aikuinen (HAHAAHAHAA) olen hyvä olemaan mykkä. Ehkä rupean mykäksi. Ehkä tulen mykäksi näin vähällä puhulihasten käytöllä. 

Jos olisin oikeasti aikuinen, joisin kahvia ja olutta litran tuopeista ilman vapinaa tai humalaa. En myöskään liioittelisi kaikkea (kas näin, taas liioittelin) enkä stressaisi jo-kais-ta arkipäivän asiaa mm. uskallankohan painaa tästä napista, joka näyttää ovikellolta mutta voi yhtä hyvin olla talon itsetuholaukaisunappula (koska niin monilla taloillahan on sellainen???). En vetäisi pultteja, koska ranskankurssi, jolle olin aikonut ilmoittautua, onkin peruttu. Aikuisena tiskaisin ilolla, koska olisihan minulla ollut onni aluksi syödä maittava ateria ja sitten vielä mahdollisuus pestä astiat juoksevan ja puhtaan veden alla "ommm omm".

Tämän kaiken sekavan ja epäloogisen jorinoinnin syynä on maanantai. Jos minulla olisi nyt kaivo, olisin jo hypännyt sinne. Monta kertaa. Ja tuo täti tuossa ei ole oikeasti aikuinen, sillä on vaan hyvä valeasu. Oikeasti aikuisia ei ole edes olemassa. 

Onneksi maanantai on vain kerran viikossa ja tämän viikkoinen on jo melkein lusittu.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

KAIKKI HIENOT ASIAT






Joskus sunnuntaitkin onnistuu inspiroimaan. Pilaakohan se tunnelman, jos käyn katsomassa tähän päälle amerikkalaisen elokuvan? (Se on kyllä dubattu ranskaksi. Kääh...) 

lauantai 8. lokakuuta 2011

PÄÄ, POLVET, VARPAAT, POLVET, VARPAAT




Tärkein ensin: löysin hyvää tummaa suklaata lähikaupasta. (Kuinka monta suklaalevyä saa syödä viikossa?)

Toiseksi, tekisi mieli vähän uikuttaa. Jooga pisti osia joko paikoilleen tai paikoiltaan. En ole ihan varma. Sen lisäksi ei kannattaisi juoda viiniä edellisenä iltana. Tämän kyllä jo arvasin jo eilen viinilasi kädessäni. Mutta oli elvyttävää tavata ihmisiä (ja juoda sitä viiniä). Ihan vapaa-ajalla. Melkein kuin olisi sosiaalista elämää.

Kolmanneksi, katsokaa ensimmäistä kuvaa. Ne ovat viinirypäleitä, ei luumuja. Kuvan taustalla näkyy myös patteri, joka on PÄÄLLÄ! Talvi on pelastettu. Patterit eivät olleetkaan koristeita. Juhlin.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

RAAMATTU




Olkkarin pöydällä on varmaan kilo tai kaksi ranskaa. Mun uusi raamattu. En ole vielä koskenutkaan mutta hyvä tietää, että siellä ne on säilössä. Mutta ymmärrän, jos kassalla kysytään superkorttia tai muovipussia. 

Kaupungin yöelämä on korkattu. Tänään pidetään matalaa profiilia. Viedään ehkä roskat. Tai ei mitään "ehkä viedään". Ne on pakko viedä. Pienen pienet banaanikärpäset, nuo tieteen ihme-hyönteiset, on vallanneet keittiön. Jotkut asiat ei selvästikään muutu, vaikka vaihtaa maata. Valitettavasti.