maanantai 12. marraskuuta 2012

OMA VIKA PIKKU SIKA



Herrasväki, harmaita seiniä, olkaa hyvät. Imekää itseenne!

Olen jotain oppinut tässä kuluvana vuonna (whoa!). Kiva pitää järjestämällä järjestää. Jos nyt ruvetaan vertaamaan, niin ennen strategiani oli, että kivaan törmää. Ja törmätessä, silloin ehkä vaan tarkistettiin, että elossa kai vähän se Kiva on - hyvä - mutta jätetään kuitenkin varulta makaamaan siihen. Kai siihen myöhemminkin ehtii törmää - ja ettei kuluisi vaan loppuun. Katellaan myöhemmin uudestaan, mihinkä se tuosta liikkuisi.

No ei mihinkään. Mutta kun ei sitä tarttis säästää niinkuin perhosbarbien kuplavaahtoa. Eikä siitä kuplavaahdostakaan saa mitään kivaa, jos sen löytää kymmenen vuoden päästä kivettyneenä purkkiinsa (voi kyllä, minä pieni säästäjä). 

Nykyäänhän homma menee näin: asetutaan runolliseen asentoon x ja ruvetaan miettimään: mitähän KIVAA sitä haluaisi tehdä tänään/huomenna/viikonloppuna/ensi viikolla/ensi vuonna/ensi vuoden ensi vuonna kertaa n. Ne jotka tykkää listoista, niin vaikka listaa (mä vähän tykkään suorittaa kivaa, mun uusi harrastus. Ihana ruksaa yli). Kimppakivaan rekrytään tyyppejä mukaan, ja toteutukseen. Et ei ole tän vaikeempaa tää. Vähän melkein nolottaa samalla tavalla kuin jouduin antamaan lihapullien reseptiä filippiiniläiselle tytölle: "Näis on niinku lihaa ja sipulia."

Voilá, kiva on syntynyt. Siinä se toikkaroi virkeänä elämän langalla. Tai jotain muuta ontuvaa kielikuvaa tähän. Yh, oksetan itseäni. Seuraavaksi käydään tämän kauhean itseruoskinnan, sarkasmin ja kyynisyyden kimppuun. Ehkä jo ensi vuonna on vuorossa seuraava osa selfhelppiä, olettaen, että jotain oivalluksia tulee.

lauantai 10. marraskuuta 2012

KAMOON KAAMOS




Kaamos on lauennut automaattisesti käyntiin aivoissani, vaikka täällä on valoisampaa kuin Suomessa. En tiedä onko se syynä siihen, että nykyään harmaa väri kiehtoo mua. Otinpa tässä viikko pari sitten kameran muistitikun täyteen kuvia hienosta betoniseinästä. Kotona kun tarkastelin saalista olin vähän pettynyt; kun se seinä oli oikeasti livenä hieno. Kuvissa, no, seinä. Ehkä en vaan vielä valokuvaajana ole tarpeeksi kehittynyt. Eikun uutta kierrosta vaan kehiin, täytetään ulkoinen kovalevy harmaalla. 

Kreikkalaisen kundin kanssa ruvettiin ranskantunnilla vertailemaan kokemuksia valosta. Kerroin, että täällä keski-Euroopassa olen koko ajan että "ooh, aah, onpa valoa ja aurinkoa". Kun hän on taas että "kuinka pimeää, valotonta, auringotonta". Ei kuulemma ole koskaan ollut niin kalpea kuin nyt. Kun taas mä en ole koskaan ollut marraskuussa näin ruskea.

Mun pitäis tehdä suomalaisia lihapullia kaverin juhliin. Juhlat alkaa tunnin päästä ja mä en ole vielä edes käynyt kaupassa. Mulla on hypoteesi: mä tulen myöhästymään. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

EI PAHA


Vitsin vitsi. Mulla on sirkusvalot! Taas saa ruksata yhden pitkäaikaisen haaveen listalta. On se nastaa, että näin aikuisena voi toteuttaa omia haaveitaan tosta noin vaan. Nää mun pitkäaikaiset aikuishaaveethan on olleet akselilla muumilakanat & sirkusvalot. Hyvin kypsää. Nyt pitää pitää sitten jotkut hyvin kypsät ja hämärät juhlat, että valot pääsee oikeuksiinsa.

Mähän olen melkein seestynyt ton super hässäkkäisen kesän jälkeen. Ajatukset pysyy jo aika hyvin kasassa enkä meinaa enää nukahtaa pystyyn. Ei paha.    

torstai 20. syyskuuta 2012

ASIAAN





Mulla ei ole mitään kerrottavaa! Silti tekee kauheasti mieli kertoa. Pirullista. No mennään yksityiskohtiin, kun kerran suuret linjat on edelleen samoja kuin aina: väsyttää, välillä vituttaa, ja sitten on taas hauskaa ja virkeää. 

Yksityiskohta numero 1. Tapasin jonottaessani iranilaisen tytön joka kertoi, että nimeni tarkoittaa hänen kielellään poikaa. Hänen nimensä tarkoitti taivaasta laskeutunutta jumalatarta. Äiti ja isä, miksi kukaan ei tehnyt benchmarkkausta mun nimestä ennen ristiäisiä. Kysyn vaan.

Yksityiskohta numero 2.  Löysin oman summerini! Aika viheliäistä, kun edellisen asukkaan laittama vettynyt nimilappu häviää myrkyisenä yönä, eikä ole enää käsitystä mikä summeri kuuluu ja kenelle. Lamaannuin puoleksi vuodeksi. Toissa päivänä tein kenttätyötä soittamalla potentiaalista summeria, ja sehän se olikin, mun ikioma pikku summerinappi.

Yksityiskohta numero 3. Jos oraalista ranskan kurssia ei järjestetä, sille on vaikea päästä. Ihan loogista. Mutta siis jonotin (katso kohta 1) itseni toiselle kurssille. Että tässä ihan edistytään tässä kielenopiskelussa. Toisaalta nykyään puhun tahmeaa suomea, takeltelevaa englantia ja vähän vähemmän surkeaa ranskaa. Mutta eihän tietotaito voi kasvaa rajattomasti, se vaan tasoittuu useamman eri tekijän välillä. Niin. 

Johan tässä tulikin asiaa. Eiköhän tää jo helpottanut.
   

tiistai 11. syyskuuta 2012

RAPU-RAPU



Ensimmäiset rapujuhlat takana, ja heti pääsin ravun keittoon. Ravut oli kauniita keitettyinä. Mieletön oranssi! Mutta olihan se keittäminen, no, kokemus. Syöminen se vasta askartelua olikin.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

P



Tästä kesästä on kyllä yritetty repiä kaikki irti mitä vaan on saatu. Paljon on saanutkin. Jos ei nyt kesän kohokohtana, mutta mielenkiintoisena kuriositeettina kuitenkin, pitää mainita, että kävimme P:n kanssa kala-museoissa. Tai kalastusmuseossa. Tai oikeastaan se taisi olla joku ekologia-museo. Museosta ei jäänyt kovin montaa muistijälkeä paitsi sen pystyn palauttamaan mieleen, että oppaan aurinkolasit molskahtivat museon rapualtaaseen meidän suureksi iloksi. 

Loppuviikon olen yrittänyt päästä arkeen kiinni ja venytellä takalihaksia, jotka meni aivan jumiin sunnuntain haikilla. Niiden on parasta olla kunnossa lauantaina, kun edessä on tuplasti pidempi matka.

lauantai 18. elokuuta 2012

VIIKINGIKSI VIIKINKIEN PAIKALLE






Käytyäni kivi-, rauta- ja viikinkikaudella on ihana olla taas vuodessa 2012 ja kotona. Erityisesti rautakausi kosketteli mua. Ja se miten rautakautta on tulkittu. Aikaa sitten kaivauksissa oli löydetty pieni ovi ja koko Euroopan demorautakautiskylien ovet tehtiin tämän oven perusteella. Mutta viime vuonna olikin tutkimuksissa huomattu että ovesta on palanut yksi kolmasosa pois. Rautakautiset ihmiset varmaan nauraisivat itsensä tärviölle, jos näkisivät meidän aikalaisten tulkinnat rautakauden elämästä. 

Kuitenkin jos saisi valita, olisin viikinki. Viikingit hallitsivat elämän nautinnot, etenkin ruoka- ja juomapuolen (hurraa viikinkiolut!). Leivänkin sai leipasta itse (tuli aika paksu) ja paistaa notskilla (tuli aika musta). 

perjantai 3. elokuuta 2012

R/L-O-M-A


Jotain selvisi matkan aikana. Ensinnäkin, kuudella vaatekappaleella pärjää kuusi päivää. Toiseksi, jos jossain haluaisin asua niin Roomassa. Kolmanneksi, Italian hyttyset saavat aikaan hillittömiä patteja. Neljänneksi, aivotoiminta lakkaa +35 asteen jälkeen. Ja lisänumero, reppu- ja raidematkailu on ihan parasta ikinä.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

MIKÄ SE ON MIKÄ SE ON?



No se on beige se. Beessi. Se on se valju ihmisen väri talven jälkeen. Ja kohta sitä on uusi kerros meidän talon seinässä. Olisivat nyt repäisseet ja laittaneet jotain vähän gruuvimpaa.

Pakkasin muuten reppuni juuri ensi viikon matkaa varten. Olen mestari pakkaamaan ei mitään. Kiroan tätä minimalismia luultavasti kun käyn läpi niitä noin neljää vaatetta, jotka aion ottaa mukaan. Mutta hei, +35, ei kai voi tarvita kovin montaa vaatetta? Epäilen, että en ole enää beessi sen matkan jälkeen. Ehkä ennemmin pompeijin punainen.   

lauantai 21. heinäkuuta 2012

KYNÄ HAMPAIDEN VÄLIIN





Hienot puitteet festarilla, mutta kyllä Kravitz oli vähän väsynyt stara. Se on muuten kuukauden lempisanani, ei Kravitz, vaan väsynyt. Sillä voi hienosti partypoopperoida kaiken mahdollisen. Yritän rajoittaa. Sillä festareilta löytyi myös tällainen merkki: 


 Okka, meikä yrittää. 

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

SANTSIKIERROS





Kulttuuria, kulttuuria, matalaa ja korkeaa. Jazzien jälkeen kaupunkijuhlat on tarjonneet taidetta ja sen lisäksi laahustimme J:n kanssa taidemuseoon tänään. Kyldyyriähky, se taitaa olla heinäkuun diagnoosi.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

SAMBAA, SALSAA, IHAN MITÄ VAAN




Mikäs tässä jazzatessa jazzeilla. Kantapää on kipeä. Ja välillä ehkä vähän tukka.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

LÄISKETTÄ SUVIYÖSSÄ



Kuvissa Suomen kesä näyttää niin idylliseltä mutta oikeastihan kaikki nurkat on täynnä hyttysiä. On läiskitty käsiä yhteen, kokeiltu yhden käden pyydystystekniikkaa, läiskitty toisia, huiskittu kärpäslätkällä ja viimeisenä keinona vedetty ostoskassi päähän ja kannettu ostokset käsissä. On se kumma miten aina kun luuli nistineensä sen viimeisen hyttysen, niin jo vielä sikisi yksi inisemään. 

Kaikella rakkaudella kuitenkin tässä jutustelen juhannuksesta. Ihanaahan se oli tuoksutella Suomen luontoa ja nukkua, nukkua ja nukkua.  

lauantai 16. kesäkuuta 2012

MATKASSA



Olen matkasilmukassa. Luupissa. Tehnyt monta hyvää tax free -ostosta ja ostanut ihan tarpeettoman paljon lentokenttien kallista pullovettä. Olen myös kehittynyt matkustajana: pakkaan litkut pieniin matkapakkauksiin ja varmistan, että sielu on mukana. Sillä oli taipumuksia jäädä vieraille kentille ihmettelemään. 
    

lauantai 26. toukokuuta 2012

VIINIÄ, JUUSTOA, VIINIÄ, JUUSTOA, VIINIÄ...




Kollegani tuntuu tietävän kaikki tapahtumat, joissa saa syödä ja juoda ilmaiseksi. Nyt ei menty kasinolle vaan viininmaistajaisiin Sioniin. Mitäänhän täällä ei tapahdu ilman juustoa, joten kun alkoi vähän huimata, siirryttiin telttaan syömään raclettea. Valkkarit oli jees, punkku kuraa. Sukkikset olen heittänyt nurkkaan, kesä ja allergia on täällä!

torstai 24. toukokuuta 2012

HENKSELI-ILOA



 Suomessa on kuulemma helle, täällä huidellaan sukkiksissa ja villaisessa henkselihameessa. En valita kyllä yhtään, henkselit tekee aina iloiseksi vaikka jossain naistenlehdessä erikseen mainittiin, että henkselit eivät kuuluu naisen vaatekaappiin. Näytän tollaselle säännölle pitkää nenää. 

Tarvitsen viikonlopun, pian. Kuljen jo ihan puolilla valoilla.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

OI IHANA TOUKOKUU!


Meribassia on syöty niin, että kohta kidukset kasvaa! Yritin tyydyttää meren himoani mutta ei se tainnut mihinkään hävitä, yltyi vaan. 

Kaiken turistihässäkän keskelläkin Cinque Terre oli ihastuttava (ja turistihan sitä itsekin oli). 

tiistai 8. toukokuuta 2012

MIKÄÄN EI LIIKU


Joskus saattaa käydä niin (ihan selvinpäin), että yhtäkkiä tajuaa jonkun sanan ihan uudella tavalla, niinkuin esim. just sanan "rypäle". Ihan kuin kuulisi sanan ensimmäistä kertaa, sana on niin freesi ja hassu. Mutta sitten aikaikkuna sulkeutuu ja menettää sen herkkyyden, eikä enää voi tajuta, että miten se rypäle sanana avautuikin sillälailla. 

Eilen mulle avautui hetkeksi uusi ajatusikkuna: mikään asia ei liiku mun kodissa ilman, että mä liikutan niitä. Ajatus lähti ehkä näistä asunnon asettelemattomista asetelmista. Jokainen kynä, jokainen niistetty talouspaperi, kaikki se tavarasilppu, mitä mun asunnossa on, ei liiku ilman mua. Oli kauheen raskasta ja ahdistavaa ajatella maailman kaikkia pysähtyneitä esineitä ja asioita. Ja mikä henkilökohtainen taakka muakin on kohdannut: mä olen erityisesti vastuussa mun kodin esineiden liikuttelusta.

Jos edellisen kappaleen ajatus ei avautunut teille, niin ei avaudu enää kyllä mullekaan. Mitä väliä, että asiat ei liiku? Olkoot sitten paikoillaan. Sehän vasta ahdistavaa olis, jos asiat liikkuis ilman, että niitä liikuttelee. 

Mutta silti, joku tässä asiassa pohdituttaa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

BAILABAILA








Paperisilppua kilotolkulla kaduilla. Siitä on hyvät sunnuntait tehty.

torstai 3. toukokuuta 2012

ARKISPESIAALI


Tällaset hienot arjen stilllebenit aina ilahduttaa. Paitsi tietenkin heti ihailtuani menin ja astuin kolikkokasaan paljain jaloin. Hyvin tarttui ja levisi stilleben pitkin eteistä.
  


Kolikot tietenkin liittyvät arkkiviholliseeni. Tälläkertaa pesukonemotherfucker ei suostunut noteeraamaan kolikoita, joita syydin sen kitaan. Ngh.


 Mutta lopussa kiitos roikkuu. Että up yours vaan, pesukone. 

(Hämmentävänä yksityiskohtana lisättäköön, että pesutupavastaava lähetti lappusen, jossa kerrataan pesutuvan säännöt eli mm. se, että pesuvuoroja on kaksi: aamuvuoro 8-12 ja iltavuoro 12-18. Että älkää sitten ihmetelkö, jos heilun turuilla ja toreilla likaisissa vaatteissa; kaikilla ei ole kotivaimoa.)

maanantai 30. huhtikuuta 2012

PÄIVÄN PÄHKINÄ


Bongaa nähtävyys!