Mulla ei ole mitään kerrottavaa! Silti tekee kauheasti mieli kertoa. Pirullista. No mennään yksityiskohtiin, kun kerran suuret linjat on edelleen samoja kuin aina: väsyttää, välillä vituttaa, ja sitten on taas hauskaa ja virkeää.
Yksityiskohta numero 1. Tapasin jonottaessani iranilaisen tytön joka kertoi, että nimeni tarkoittaa hänen kielellään poikaa. Hänen nimensä tarkoitti taivaasta laskeutunutta jumalatarta. Äiti ja isä, miksi kukaan ei tehnyt benchmarkkausta mun nimestä ennen ristiäisiä. Kysyn vaan.
Yksityiskohta numero 2. Löysin oman summerini! Aika viheliäistä, kun edellisen asukkaan laittama vettynyt nimilappu häviää myrkyisenä yönä, eikä ole enää käsitystä mikä summeri kuuluu ja kenelle. Lamaannuin puoleksi vuodeksi. Toissa päivänä tein kenttätyötä soittamalla potentiaalista summeria, ja sehän se olikin, mun ikioma pikku summerinappi.
Yksityiskohta numero 3. Jos oraalista ranskan kurssia ei järjestetä, sille on vaikea päästä. Ihan loogista. Mutta siis jonotin (katso kohta 1) itseni toiselle kurssille. Että tässä ihan edistytään tässä kielenopiskelussa. Toisaalta nykyään puhun tahmeaa suomea, takeltelevaa englantia ja vähän vähemmän surkeaa ranskaa. Mutta eihän tietotaito voi kasvaa rajattomasti, se vaan tasoittuu useamman eri tekijän välillä. Niin.
Johan tässä tulikin asiaa. Eiköhän tää jo helpottanut.
