lauantai 26. marraskuuta 2011

LEVÄLLÄÄN


Pronssinen pyramidi vihreällä levällä. 

Osaan sanoa ranskaksi "seinässäni on hometta".

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

PURUT













Haluaisin osata nyt lukea tulevaisuutta kahvinpuruista tai sammakoista. Edes kävely ei tuonut ratkaisua siihen että kannattaako lähteä uuden asunnon jahtiin vai pysyä tässä nykyisessä.  Harmi, että se jalkapallotuloksia ennustava mustekalakin kuoli. Sillä olisi voinut ollut lahjoja asuntoasioissa. 

Ehkä turvaudun huomisen horoskooppiin.

torstai 17. marraskuuta 2011

VUORIA JA SHAMPANJAA


Ulkona paistoi aurinko ja mikä tärkeintä, vuoret päättivät vihdoin näyttäytyä. Ne eivät olleet onneksi hävinneet tai siirtyneet muualle olemaan vuoria. 
Viikko on muutenkin ollut erinomainen. Olin eilen shampanja-maistijaisissa ja tutustuin rosé shampanjaan. Voi että! Ehkä se vaan nyt on niin, että kaikki vaaleanpunainen on ihanaa.

p.s. Tuli vaan mieleen, että mun mielestä maailmaan mahtuisi yksi sveitsiläinen saippuasarja nimeltä vuoria ja shampanjaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

TÄYDEN PAPERIN KAMMO


Olen aloittanut näiden kaikkien kirjojen lukemisen ainakin kertaalleen. "At Home" kirjan ostin, kun olin lähdössä kotoa Sveitsiin. Ajattelin, että olisi hauskaa lukea kodin historiasta muuttaessaan uuteen paikkaan. Ei ollut. Olen varmaan vielä eteisessä. 

Sitten Fryn kirja, joka on ilahduttava mutta ei edistynyt sitten elokuun (siis Fry on tuntenut Emma Thompsonin jo opiskeluajoista lähtien; en pääse tästä ehkä yli). Austerin ja Hustvedtin ostin täältä ensimmäisillä viikoilla, kun halusin lahjoa itseäni. Lahjonta meni pieleen, sillä kirjat ovat jääneet hyllyyn. Hustvedtin kohdalla en ole yllättynyt, koska kirja on ranskaksi. Ennakko-odotusten vastaisesti en oppinut puhumaan sujuvaa ranskaa saapumista seuranneella viikolla.
  
Ranskankielinen Auster ja puna-valkoinen -kirja ovat lainoja kämppikseltä, joka selvästi uskoi kielitaitooni vielä enemmän kuin minä itse. Pidän näitä kirjoja silti kirjahyllyssäni. Ne ovat vähän kuin lupaus siitä, että jonain päivänä pystyn lukemaan ne (vähän kuin liian pienet farkut laihduttajalle). 

Kun tajusin, että kielitaito ei aktivoidu maata, osoitetta ja puhelinnumeroa vaihtamalla, nöyrryin ja ostin kirjan "Le tour du Monde en 80 jours" (taso 2), jota tavasin jo Suomessa. Mutta lukeminen tuntui niin opiskelulta ja osoittelevalta; kirja kielivammaisille.

Nyt lähestytään loppuhuipennusta.

Kunnes, viikko sitten olin saattamassa äitiä juna-asemalle ja löysin ensimmäisen bookcrossing kirjani (kuvassa ylin vasen). Ihme tapahtui, luin kirjan viikossa. Juonihan on ihan mahtava: ujo (mutta kauhean fiksu) nuori kirjakaupan myyjätär menettää työnsä mutta rupeaa järjestämään kirjallisuusfestaria, johon hän yrittää saada irlantilaisen kirjailijan ja monen juonen käänteen kautta ollaan lopulta Irlannin niityillä, jossa entinen ujo myyjä (nyt rohkea freelance-editoija) suostuu komean irlantilaiskirjailijan kosintaan. 

Halutaan jatko-osa!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

HIPOTTAA


Pikku-hippo piristämään ennen kaikkea itseäni. 

Työkoneeni pimahti. 

Ei ollut kaukana käyttäjänkään pimahtaminen.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

HERKKUJA



Nyt kannattaisi olla äidin ystävä. Suomeen on tulossa sellainen herkkujytky, että heikompia hirvittää. 

Onko mitään söpömpää kuin kultaiseen paperiin kääritty pieni panettone? Ei ole. Tai no pienet virtahevot taitaa sittenkin olla.