Kyllä kannatti herätä tänä aamuna 7:30, vaikka edellisen illan äänestyskierros venähtikin pitkäksi. Onneksi järkevänä tyttönä olin varannut junaliput vuoristoon ja "ilmapallo"-festareille jo edellisenä päivänä. Aamulla totesin pihinä tyttönä, että kai se on vaan lähdettävä.
lauantai 28. tammikuuta 2012
TYTTÖ YLHÄÄLLÄ, PALLOT ALHAALLA
maanantai 23. tammikuuta 2012
PULLISTUU
Täällä olympiahengen päämajassa pistetään varmaan urheilukaasua asuntojen ilmanvaihtoon. Ai mutta täällähän ei ole ilmanvaihtoa (home-tapetinkin piti hoituman ikkunan avaamisella). Jospa jumpparaetta lisätään vesijohtoveteen? Jos olisin öisin hereillä, kuulisin miten lihakset kohisee kasvaessaan. Vielä muutosta ei pysty havaitsemaan. Mutta olen varma, että sieltä ne lihakset pullahtaa hetkenä minä hyvänsä. Viimeisen viikon sisään olen tanssinut, joogannut ja jumpannut peppu-, reisi-, ja vatsalihaksia ryhmäliikuntatunnilla. Ja loppuviikosta kävellyt ankkaa. Ei ole helppoa olla tällainen himourheilija. Lähdin kuitenkin sunnuntaikävelylle, kuten kunnon kaupunkilaisen kuuluu. Piipahdin lempikatedraalissani ja haltiouduin pitkistä samettiverhoista, jotka pullistuivat kun katedraalin ovea avattiin.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
TATTADAA: VERHOT?
Olen valmistanut pötköä. Aluksi kaavailin siitä kaulahuivia, mutta enpä usko, että sille tulisi käyttöä. Mielenkiintoisempi ratkaisu olisi tehdä villaverhot. Erittäin mielenkiintoisen verho-ratkaisusta tekee se, että neulos rullautuu heti kääretortuksi kun lasken sen käsistäni. Sellainen pötköhän olisi huisin kiva ripustaa ikkunaan. Innokas neuloja ei kuitenkaan pienistä lannistu; seuraavan pötkylän värit on jo valittu ja kerät rivissä pöydällä.
Mutta stressin määrä on taidettu määrätä vakioksi. Jos kuukausi sitten sydän pamppaili asunnonmetsästyksessä, niin nyt se sykkii ylimääräistä sellaisista asioista kuten: mistä saan sängyn, netin ja muuttoauton? Vielä en ole ehtinyt kokeilla ruveta ratkaisemaan näitä asioita. Hyvähän se on nostattaa pulssia ensin mähkimällä pari viikkoa.
Muuta tänne ei kuulukaan. Mitä nyt kävin kirjoittelemassa jonkun numeron johonkin lappuseen joka suljettiin kahteen kirjekuoreen ja lähetettiin avattavaksi Suomeen. Ah, arki.
torstai 5. tammikuuta 2012
MUSTA KOKKI
Keittiöstä on palanut lamppu. Jo neljä viikkoa sitten. Toivoin, että se maagisesti korjautuisi poissaollessani mutta olen edelleen pimeyden kokki. Pimeä kokki. Maagisille asioille olisi niin paljon tilausta tässä maailmassa.
tiistai 3. tammikuuta 2012
PIKKUKIVAA
Sanoin äsken ruokakaupan kassalle "hei", ja hän vastasi "bonsoir". No ei kai siinä mitään. Mun sielu on vasta matkalla, ja kukapa sitä ilman sieluaan olisi kovin briljantti.
Haluaisin olla kepeä ja hauska, mutta olen painava ja laahaava. Kaikki tylsä on mälsää. Kaikki kiva on mälsää. Jos jostain pitää raapia pikkukivaa, niin myönnän, että ihan pidin Helsingin valoilmiöistä. Kuutio oli tietenkin aluksi rikki. Mikä antikliimaksi. Mutta reippailtiin ja katsottiin toinen valoteos musatalolla. Pidän tuosta lapsesta heilumassa kepin kanssa. Niin sitä pitää, koetella taidetta. Lopulta kuutiokin pyörähti käyntiin. Mutta milloin mä pyörähdän käyntiin? Sielu, tule jo!
Ehdin saada sitä toivomaani lunta vielä Helsingissä. Olin kai ihan iloinen. Vaikka eihän se enää miltään tunnu; mälsäpäivänä.
(Miksei ole kuusiparfyymiä? Siinä vasta olisi tosimiehen tuoksu.)
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
HOILHOIL
Uusi vuosi tuntuu jo heti erilaiselta, valoisalta ja vähän kirpeältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)