perjantai 24. toukokuuta 2013

EI TOIMI



Mä en ole koskaan asunut yhtä kauniissa asunnossa kuin nyt. Viikon päästä muutan takaisin Suomeen ja olen yrittänyt tässä fiilistellä vielä kertaalleen läpi kaikki ihanat yksityiskohdat tästä kämpästä.

Erityisesti arvostan asunnon ovisilmää. Se on täysin järkeenkäypä, ymmärrän miten se on valmistettu ja miten se toimii. Ihana esine. Ihanan manuaalinen.

Käytävän äänet kuuluu kyllä selvästi läpi, kun ovessa on keskellä aika iso reikä. Eikä tuosta voi huomaattomasti edes kurkistaa, eli periaatteessa kyseessä on aika susi tuote. Tuskin rankattaisiin käyttäjätestauksessa kovin funktionaaliseksi.

Mutta en mä sitä ole koskaan käyttänytkään. Kerran olisi ollut tilaisuus, kun joku tuli sovittelemaan omaa avaintaan mun oveen. Sen sijaan, että olisin tsekannut tilanteen ovisilmästä ja kysynyt oven takaa että "c'est qui?", niin lopetin hengittämisen ja aloitin panikoinnin. Patenttiratkaisu kaikkeen yllättävään, jos taju lähtee niin tilannehan on vähän kuin ratkaistu -poissa silmistä, poissa mielistä.

No tilanne ratkesi kuin itsestään sillä, että hetken kuluttua päättelin lattian narinasta yläkerran naapurin saapuneen kotiin. Tämä kertonee siitä, kuinka paljon yläkertalainen viettää aikaansa kotona, se ei edes raukka muista missä kerroksessa se asuu ja mikä sen sukunimi on. Hyvä niin, sillä aina kun naapuri on kotona se kuulostaa siltä että se muuttaa, tai sitten se rakentaa uutta Nooan arkkia. Viime kesänä se tomutti kirjojaan yhden päivän ajan lyömällä jokaista kirjaa parvekkeen rautakaiteeseen kolme kertaa ding-ding-ding. Eikä se tajunnut lopettaa vaikka me J:n kanssa katsottiin pahasti ja syyttävästi yläkertaa kohden. Telepaattinen kommunikointi ei siis toimi Sveitsissäkään, quel dommage.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

TIKUSTA ASIAA II



Tehtiin läpileikkaus sveitsiläiseen viiniin sillä viinikellarit on auki!

Siitäpä juontui mieleeni yksi tarina. Ottakaa toki parempi asento ja asettukaa jalkojeni juureen kuuntelemaan. Blurraan tarpeettomia yksityiskohtia kuten esimerkiksi ikäni, ei ole tarpeen osoittaa kuinka yleissivistymätön olin ikääni nähden mutta kerrottakoon se, että olin täysi-ikäinen ja päälle. 

Oli hyvin varhainen kevät ja olin junassa matkalla Pariisista Etelä-Ranskaan tapaamaan ystävääni. Junamatka oli pitkähkö mutta hyvät eväät ja loistava kirja (W.G Sebaldin Austerlitz) pitivät otteessaan monta tuntia. Tuntien ahmimisen jälkeen keskittymiskykyni herpaantui ja rupesin ihmettelemään maisemaa ja tuumin, että mitä se on, mitä se on, mitä paikalliset kasvattaa näin intohimoisesti? Tikkuja rivissä silmänkantamattomiin tunti toisensa perään. 

Kelasin moneen kertaan juurekset: lanttu, nauris, porkkana... ja pensaat: karviainen, mustaherukka, villivattu.. ? Mutta pohjoinen lajike-avaruus ja puhtoinen mieleni eivät purkaneet mysteeriä. 

Viikko Keski-Eurooppa marinadissa, paluumatkan ensimmäinen tikku-pelto ja vastaus tuli ennenkuin ehdin edes kysymystä asettaa - VIINIÄ! Nää kasvattaa viiniä! 

tiistai 14. toukokuuta 2013

HILJAA VIRTAA DON




Tiedätte varmaan konseptin nimeltä pop-up store? Johonkin tyhjään tilaan pykäistään muutamaksi hetkeksi kauppa pystyyn. Konseptin hengessä haluan esitellä teille pop-up joen, ks. kohuvideo.

Kun näinkin kaltevaan kaupunkiin tuodaan pop-up joki, niin johan alkaa tapahtua. Katukauppiaat heittelee kasaan korikassit ja terassilla ihmiset nostavat jalkansa, että joki pääsee virtaamaan esteettä.

Lähdin sitten etsimään joen alkulähdettä mutta vaikka kuinka seurasin ja kiipesin, en päässyt alkulähteelle, vaan päädyin prosecolle lempikahvilaani. Jonkinlainen alkulähde kai sekin?


Jotenkin sellainen fiilis, että kohta tapahtuu jotain hienoa! (heinäsirkkoja?)

tiistai 7. toukokuuta 2013

NUHAN RADIUS


Kävi perinteiset, kävin hakemassa Helsingistä viikonloppuna nuhan.

Tai ehkä sain sen jo Sveitsistä, kiepautin Suomessa levittämässä taudin CH-muunnosta ja palauduin jakamaan maailmaa nähnyttä flunssaa Sveitsiin. Kurjaa ja räkää on. (Terkkui kaikille, joihin onnistuin tartuttamaan :) !)

On siis ollut aikaa tihutöille. Eikun kynä käteen ja suttaamaan kaikki paperi mihin käsi osuu kun kurkotan sohvalta. Herttastahan ja viatonta tää mun tihutyöskentely on. Puuttuu täysin katu-uskottavuus, jännitys ja draivi.

Kolottaakin, mutta ei ole ketään kenellä liioitella taudinkuvaa tai teatraalisesti aivastaa. Toivon muille nuhaisille suurilukuisempaa yleisöä ja oikeita nenäliinoja eikä tätä pitkänhuiskeaa vessapaperiniistämistä.

Parempaa nuhaa teille! Olkoot räkänne juoksevaa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

PINNALLINEN SYVÄLUOTAUS


Kuva hämäystä, tänään puhutaan musta. 

Mut on haastettu! Toki jo tammikuussa, mutta tärkeintä on, että olen päättänyt ottaa haasteen vastaan ja vastata kysymyksiin rehellisesti liioittelematta juuri yhtään ja juuri tänään. Huomenna vastaukset on jo erit.

Viisi (tai kuusi) asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
Karamellisoidut mantelit, taskusta löytyvät ponnarit, heti kylmä kraanavesi, sopivan kuuma kylpyvesi, se että junan vessassa voi pestä kädet, saapuminen bussipysäkille synkronissa bussin kanssa: ei yhtään juoksuaskelta, ei pysähtymistä, vaan suora kevyen kaunis rytmin säilyttävä askellus suoraan bussiin. Rakastan just jetsulleen mennyttä optimointia ja näköjään vettä. 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Tarvitsen radiota, hampaidenpesua ja aamupuuroa heti aamusta. Jos loppupäivä sisältää banaanin ja pääsyn internetiin, päivä on tukevasti akselilla magnifique.

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Alfredo Häberlin toimisto, Duomon katto, Michelin-tähdellinen ravintola, isän juuri remontoitu uusi kylpyhuone (kulki työnimellä 'spa-osasto', joten odotukset on korkealla) ja Rion sambakarnevaali.  

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Nopea, hidas, ahkera ja laiska. Ja kaupanpäällisiksi kiva.

Viisi (tai kolme) asiaa, joista unelmoit:
Haluaisin osata kävellä käsillä ja oman metsän sekä käyttää vaivatta ranskan subjunktiivia keskustelussa.

Mikä on suurin unelmasi?
Helppo. Valaistuminen tietenkin.

Mikä on paras vinkkisi kauniiseen kotiin?
Järvinäköala.

Miksi pidät blogia?
Jotta näkisin paremmin!

Miten pidät huolta itsestäsi?
Syön porkkanoita ja manteleita.

Mistä pidät itsessäsi eniten?
Kun on draivi!

Entä vähiten?
Kun ei ole draivia...

Mainitse kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
Ihmiset joiden kanssa olen hengannut, ihmiset joiden kanssa hengaan nyt ja ihmiset joiden kanssa tulen hengaamaan.

Mitä pelkäät?
Karhuja ja lumivyöryjä.

Mikä on nopein reseptisi, kun lapsilla on nälkä?
Apua, apua!!!!!1111 Tota mä… kauhee meteli, kun lapset huutaa nälkää nurkissa, mitä mä teen???+ Oota, oota! Okei, aluksi nappaan itselleni kourallisen karamellisoituja manteleita, että oma verensokeri pysyy tasaisena ja aivot pystyy paremmin ratkomaan tilanteen. Sitten kuorin kaikille porkkanat noin niinku ensihätään, porkkana päivässä todistetusti lisää myös positiivista fiilistä (tästä enemmän jossain toisessa postauksessa). Sitten keitän äkkiä pastan, pilkon vähän metukkaa ja avokadoa sekaan. Sit syödään suoraan kattilasta, kun ei kuitenkaan ole puhtaita lautasia.  

Ihanan hiljasta.

Mikä on paras lastenkasvatusvinkkisi?              
Täytyy olla lahjonta. Toimi tosi hyvin muhun aikoinaan, joten miksei hypoteettisiin tuleviin jälkeläisiinkin.

Ken haluaa, ottaa ja vastaa omassa pikku blogissaan. Barbie kiittää ja kuittaa.