tiistai 27. syyskuuta 2011

IKÄVÄ



Ikävä suomalaista designia. Onneksi se tulee tänne Sveitsiinkin tilattaessa. Että kiitos vaan äiti. Itseasiassa olen huomannut, että mulla on yllättävän paljon suomalaista suunnittelua päällä, kaulassa, jalassa, olalla, laukussa. Sitä ihan melkein ylpistyy, että katsokaa, näin meillä Suomessa.

Maistatin salmiakkia kämppiksellä. No ei tykännyt. Yllättäen. Toisaalta en olisi halunnut jakaakaan saalistani.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

VAIKEE, ON VAIKEE





Välillä joistain kaupungeista ei vaan pääse perille (Geneve). Eikä edes löydä oikeaa suklaamerkkiä. Ja design näyttäytyy näpertelynä. Kamalaa. Annan vielä kolmannen mahdollisuuden.

Eilen oli paikallinen taiteiden yö ja museoihin pääsi yhdellä lipulla. Kävin kahdeksassa museossa. Olen nyt nähnyt kiviä, fossiileja, eläinten luurankoja, sikiöitä, nykykeramiikkaa, sarjakuvaa, gallialaisten talismaaneja, kaupungin historiaa, maan historiaa ja 1800-luvun taidetta. Sulattelen tätä varmaan koko loppuvuoden. 

Ja muuten, tänään ei ole satanut vaikka on sunnuntai.

lauantai 24. syyskuuta 2011

JOO!


Löysin tästä läheltä joogakoulun ja päätin käydä kokeilemassa. Täytyy sanoa, että oli aikakin aloittaa jotain tällaista. Tiedän, että lihakset tulee olemaan todella kipeät jo tänään. Mutta oli hyvä laskea hartiat alas. Olen varmaan spennannut niitä ylhäällä siitä lähtien, kun nousin lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla. 

Nyt syömään pieniä perunoita ja, ja, mitähän sitä lisäksi laittais?

maanantai 19. syyskuuta 2011

KAUPUNGIN NAVASSA



Sataa. Edelleen (wtf, muutinko sittenkin Englantiin?). Haaveilen taljasta mihin kääriytyä. Oikeastaan elävä eläin, mihin kääriytyä, olisi vielä parempi. Joku tyyliin löysä lammas, jonka voisi kietaista harteille.

Tänään kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Nyt tässä kantonissa juhlitaan jotain, mitä kukaan ei tunnu muistavan, jotenkin se ehkä saattoi liittyä paastoamiseen. Paastosta puheenollen, onneksi mäkki oli auki,  muuten olisin pissinyt ensimmäistä kertaa elämässäni porttikongiin tai housuihini (näin jälkeenpän ajatellen se olisi ehkä lämmittänyt ainakin hetken). Mäkki oli hetken kaupungin napa, sinne vaelsi kaikki märät turistit ja paikalliset nälkäiset perheet. Hurraa ylikansalliset yritykset!

Täällä on muuten järjettömän hyviä viinirypäleitä (mikä hassu sana: rypäle. Hiih-hiih). Viimeksi valitsin jotain keskihintaisia rypäleitä mutta miten pehmeäksi ja makeaksi rypälelajikkeeksi se paljastuikaan! Miltäköhän ne kalleimmat maistuu? Sitten söin parmesaania ruuan kanssa ja jälkkäriksi suklaata. 

Ja sitten piirsin.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tänäänkin sataa. Joten siivosin. Miksi sunnuntaisin sataa aina?

Huoneen sisustus on yöpöytää ja yhtä julistetta vaille valmis. Vielä voisi yksi iso kasvi mahtua ja magneettimuistitaulu ja Eamesin keinutuoli ja lattiatyynyjä ja lisää taidekirjoja ja ja ja... No, ehkä sisustuksen ei ole tarkoituskaan valmistua koskaan.

METSÄ





Vihdoin löysin metsän! Tätä metsää etsin jo pari viikkoa sitten mutta tiet kiertää ja kaartaa niin paljon, että päädyinkin silloin keskustaan. 

Intouduin kuvaamaan sikoja. 

Lenkkarit oli hyvät, paitsi ukkovarpaiden kärjet tulee kipeiksi, jos pitää kävellä puoli tuntia alamäkeä. Illalla tuli hieno ukkonen ja sade. Kastuin läpimäräksi. Allenin uusin oli hyvä.

perjantai 16. syyskuuta 2011

SAVUMERKKEJÄ

Tässä on Euroopan suurin kellotalu
Vai oliko se sittenkin tässä?



Nämä kuvat ei nyt liity mitenkään tähän päivään, vaan ovat viime viikonlopun Zurich keikaukselta. Päätin säästää blogini tämän päivän annilta eli pinkeiltä juoksuvarusteilta. Kyllä, aion ruveta lenkkeilemään. Tai ainakin käymään ulkona niillä kalliilla, tosiaan pinkeillä, suht rumilla lenkkareilla, jotka siis ostin aivan vapaaehtoisesti. No ainakin ne hehkuu syyttävästi huoneen nurkassa jos ei muuta.

Olen koko päivän metsästänyt kirjepaperia, sellaista missä mukana tulisi pari palaa nättiä paperia ja siihen sopivia kirjekuoria (mulla on näitä Helsingissä yksi kuutiometri). Voisin ilmeisesti ihan yhtähyvin etsiä kirjekyyhkyä.

torstai 15. syyskuuta 2011

1KK



En tiedä johtuiko se synkästä säästä vai eilisestä epäonnistuneesta kokkauksesta (kuka kämmää oikeesti ranskikset?) mutta tänään on eniten vituttanut kaikki. Vessan ovet avautuu ihan vääriin suuntiin eikä vessan huuhtelunappia löydy mistään ja jengi puhuu ranskaaranskaaranskaa, koko ajan vaan sitä ranskaa, mistä ei ymmärrä mistä ensimmäinen sana alkaa ja toinen loppuu. Maan käyttöliittymä on hukassa. Ensimmäisen kuukauden kriisi? 

No kaupunki sentään lahjoitti omaa viinilaatuaan pullollisen. Ei kai kaupunki voi sitten kuitenkaan olla täysin saatanasta, jos sillä on omia viiniviljelyksiä ja oma viini? Pullo avataan seuraavalla aperolla kämppiksen kanssa. Maanantaina taisi olla joku alunperin hengellinen paastopyhimysjuhla, eiköhän yksi pieni apero siihen kurjuuteen mahdu. 


Grr, menen kiillottamaan sarviani ja hampaitani.

tiistai 13. syyskuuta 2011

JATKUU




Olipas se pikakurssi Sveitsin kaupunkeihin tuo viime viikonloppu. Oli lämmintä ja vehreää, melkein kuin keväällä. Geneve oli täynnä ihmisiä lauantaina. Ei mikään ihme, sillä eihän nämä ihmiset muulloin ehdi ostoksia varmaan tekemäänkään. 

Melkein join espresson, ainakin uhkailin. No vähän hörpin toisten kupeista. 

Tarvitsen pari kiloa unta, että saan energiani kerättyä taas kasaan. Öitä.

lauantai 10. syyskuuta 2011

MAISEMASSA






Niin, mitä tästä nyt sitten voi sanoa? Yhtäkkiä saattaa suu loksahtaa auki ja sitä huomaa liimautuvansa junan ikkunaan kuola valuen. Olen ollut tänään maisemataivaassa, jossa joku on vähän säätänyt värejä intensiivisemmiksi, sipaissut hivenen taianomaista utua ja lisännyt auringonsäteitä. Jotkut oikeasti asuvat koko elämänsä näissä maisemissa. Onneksi pääsin yöksi kotiin tänne, missä huudit on vähän realistisemmat.

Täällä on siis vieraita (ja vuokra-auto, mikä mahdollistaa kaikkea jännää, kuten paria uutta kaupunkia päivässä). Huomenna jatkuu. Turistina on kyllä rankkaa, kun pitää syödä ja juoda ja kävellä kartan kanssa ja ottaa valokuvia ja ihastella ja huokailla ja etsiä vessaa ja katedraalien ovia.

torstai 8. syyskuuta 2011

EROJA



Tulipa mieleeni pari asiaa, mitkä ovat täällä eri lailla kuin Suomessa, sen lisäksi tietenkin, että täällä on vuoria ja kaikki puhuvat ranskaa (ja osa vähän hassua englantia, tsihiihihii). Kaikessa loogisuudessaan kaikki tämä ranskan kieli on saanut minut puhumaan venäjää. Pitäisi ehkä huolestua, koska venäjä on se kieli, millä olen heittänyt vesilintua, koska se on mah-do-ton-ta oppia. Se lojuu siis kielten hautuumaalla mutta on nyt jostain syystä aktivoitunut. Miksi ranskan kieleni yrittää herätellä elvytyskiellossa olevia kieliä?

Mutta asiaan. Täällä huikataan kaikille bonjour/bonsoir, ketkä vain edes mahdollisesti ehkä vähän tulevat puolittain vastaan kodin tai työpaikan melkein kulmilla (tai minä sanon "bonssh", koska päättelyketju onko päivä? -> sano "bonjour"/ onko ilta? -> sano "bonsoir", kestäisi kohdallani kohtalokkaat puoli päivää liian pitkään). Vesi säädetään kahdesta nupista. Kaikki tietävät kuinka nopeaa ja kätevää tämä on. Metron ovet avautuvat pääteasemilla kahteen suuntaan jolloin poistutaan ja tullaan sisään eri puolen ovista (tämän mokasin tänään). Kaikesta maksetaan ja paljon, ja vielä vähän lisää. Tiesittekö muuten että tohtori House puhuu täällä päin maailmaa sujuvaa ranskaa? Voi kyllä, ja niin puhuu Bondkin. Ja täältä puuttuu kuulemma insinöörejä! Aivovuotoa siis tänne päin vaan reilusti niin saadaan tasattua vähän insinööripitoisuutta Suomen ja Sveitsin välillä. Ai niin, tulipa mieleen vuodosta, että ainakin meidän asunnon kaikki hanat tiputtaa, vaikka niitä mukamas kuinka ruuvais kiinni. Enikeis, me likes! 

Hetkonen, nämä vesihanathan näyttää ihan norsuilta?!

perjantai 2. syyskuuta 2011

ARKEA
























Ja näin radion voi mukavasti ottaa parvekkeellekin (tästähän voisi tulla sellanen blogi, missä esitellään minne kaikkialle radion voi viedä, vähän niinkuin se seikkaileva puutarhatonttu Ameliessa). Pitää vaan nyt muistaa hakea se pois sieltä, ennenkuin alkaa sataa. Mulla oli niin nälkä töistä palatessani, että ostin puolikkaan grillikanan. Sitten söin viinirypäleitä ja suklaata päälle. Ei ole enää nälkä ei. 

Näin tänään, miten yksi kundi laski rullaluistimilla noita mäkiä alas ilman mitään suojia siis. Niillä kuluu varmaan yksi jarrupala päivässä näissä mäissä. 

Viikonlopun suunnitelmat on vielä ihan levällään (ehkä menen hengaamaan lähikatedraaliin tai heittäydyn johonkin puistoon radioni kanssa, ai niin, mullahan on suuri tehtävä edessä: pitää valita tilattava sanomalehti. Sitä varten pitää ostaa kutakin paikallista sanomalehteä yksi kappale ja tehdä vertailu).


torstai 1. syyskuuta 2011

NÄILLÄ MENNÄÄN



Tärkeintähän elämässä on radio. Mun retroradio jäi Suomeen, joten kiduin täällä viikon, etsin halvinta tarjousta puoli viikkoa ja lopulta totesin, että hinta on kaikkialla prikulleen sama. Nyt on sitten ladattava radio. Täähän on siis tosi makee juttu: tätä voi pitää mukana missä vaan. En ole löytänyt vielä lempiradiokanavaa mutta täältä tuntuu puuttuvan sellaset "meilläonaamusinihanliianhauskaa" -ohjelmat (mistä ne on muuten keksineet, että aamuohjelmien juontajien pitää olla hauskoja ja innokkaita? Ei vastaherännyt halua kuunnella kenenkään kofeiinihuuruisen juontajan älämölöä. Paras aamujuontaja olisi vähän laahaava ja monotoninen, jos juontaja pitää nyt ylipäätään olla aamuisin).

Toiseksi tärkeintä on kirjastokortti. Sekin löytyy, vaikka kielitaitoa ei löydy. Bonjour:lla pääsee yllättävän pitkälle.