MAKASIN KALLIOILLA

Basilikat on villiintyneet ja aina ohi kulkiessa pöhäyttävät huumaavia tuoksuja. Kävin tänään Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa vähän torkkumassa kallioilla. Se lämpö oli aika ihanaa viilennetyn toimistopäivän jälkeen. Töihin tarvitsee aina ottaa ekstravaatteita, kun meitä pidetään vähän kuin jääkaapissa. Yrittävät tietenkin säilyttää työväen tuoreena (aika homeisilta osa silti näyttää).

Opin myös salakuuntelemalla puutarhassa, että paljas kallio voi olla eksoottista joillekin kansoille. Joissain maissa kun moreenia riittää metritolkulla, eikä kalliota näy. Onni on siis potkinut suomalaisia ja antanut meille kaltsit! Että sinne vaan kaikki makaamaan peruskalliolle.

Ostin kotimatkalla minivesimelonin ja haaveilin omasta puutarhasta. Mä en ole parvekeihminen. Parveke on liian jotenkin liian törröllään siinä seinässä. Tarvitsisin sen salaisen puutarhan.

KESÄN PARAS OSTOS

7,50 e ja toivottavasti parempi huominen. Hammaslääkäri ei antanut paljon vaihtoehtoja, kun kävin näyttämässä kipeää poskea lääkärissä. Viisaudenhammas siis lähti ja tilalle tuli sosepäivä. Mutta on se jännä, että varmasti kaikki kremppa iskee esimerkiksi juuri juhannuksen kynnyksellä. No ainakin pääsin irti työasioista. Eikö se juuri ole loman ydin?

Olen silti aika tyytyväinen. Enää yksi viisaudenhammas jäljellä.

Kaikkein kurjinta oli, etten tajunnut tankata aamulla kunnolla. Nälkä on kamalan ruma ja vihainen mörökölli.

KIRKASTA JUHANNUKSENA

Ihan mieletön juttu! Me pestiin keittiön ikkunat. Puolet auringon valosta on varmaan suodattunut pois, kun ikkunat oli niin köhnässä. Huomenna pestään ehkä olohuoneen ikkunat. Ehkä.

Meillä oli myös pieni näkemysero ikkunan pesemisestä. Joten jaoimme ikkunat puoliksi. Mun puoli jäi köhnäsemmäksi. No, J saa sitten voittajana pestä loput ikkunat ja mä olen vaan statistina.

Eilen oli niin traditionaalinen fiilis, kun alkoi sataa. Kyllähän nyt juhannusaattona pitää tulla vettä.

Pesin myös meidän parvekkeen dyykatyn pöydän. Kuravettä tuli aina vaan. Ja pistettiin taas banaanikakku uuniin. Tai taas ja taas. Viimeksi vappuna.

Nyt pitäisi enää keksiä, mihin ängen tämän kaiken angstin ja ahdistuksen.

HUKKA

Sinne se kaikki on mennyt; hukkaan. Tarvitaan älyttömästi energiaa saada yksi ihminen pois hukasta. Olen jo aloittanut. Tässä voi mennä hetki.

YLÖS JA ALAS

Niin ylös- kuin alaspäinkin katsellessa näytti kauniilta. Nenä meni tukkoon eikä työ edennyt. Vieras koira lipaisi kättä. Näin alkoi etätyöpäivä tänään.

KUITTI

Viikonloppuisin sotken aina rytmini ja alkuviikko on töissä tuskaa. Kun pyöräilen kotiin viiden jälkeen olen aivan naatti/kuitti/finito/poikki. Se on harmi. Olisi hauska tehdä jotain töiden jälkeenkin eikä vain yrittää pysyä hereillä. Taidan syyttää tänään myös matalapainetta.

Haluaisin opiskella uusia asioita. Ympärilläni ihmiset opettelevat soittamaan kitaraa, kirjoittamaan kiinaa, puhumaan suomea ja ymmärtämään estetiikkaa.

Itse haluaisin vain nukkua. Lähinnä päiväunia. Töissä.

Lainasin J:n ottaman kuvan blogiini. Se on tuo viimeinen vesiaiheinen. Keramiikka ja väreilevä vesi kuuluvat selvästi samaan sarjaan. Meillä on uusi objektiivi talossa, joka houkuttelee kuvaamaan.

Huomenna pitäisi olla jonkinlainen rajaus lopputyöhön valmiina. Saa nähdä minkälaiseen suoritukseen venyn. Luin jostain, että Alzheimer saattaakin johtua aivojen liikakulutuksesta. Pitääkin nyt olla varovainen.

TULIVUOREN TUHKA RUUKUSSA

Viimeisetkin keramiikat ovat saapuneet kotiin. Yhden ruukun pohja on kuin tuhkaa ja tulivuorta. Se oli uunissa juuri Islannin tulivuorien purkautumisen aikaan. Näillä on selvä yhteys. Mutta miten tuohon kuvaan on tullut naula?

Keramiikassa epäonnistuminenkin kääntyy voitoksi. Ensimmäinen savityöni oli pieni nipistelytekniikalla tehty pyöreä ruukku, jota en ajatellut edes polttaa. Se poltettiin kuitenkin vahingossa ja nyt siinä kasvaa parhaimmat basilikani. Se näyttää kivalta keittiön ikkunalaudalla.

Parvekkeelle olisi hyvä saada isoja jyhkeitä ruukkuja. Otanpa ne ensi syksyn projektiksi.

KAVERIT

Kävin Seurasaaressa ja tapasin kerrankin muita eläimiä kuin oravia. Onkohan joku syöttänyt ne hengiltä? Luulisi oravien turhautuvan, kun tarjolla on enemmän pähkinöitä kuin posket vetää. Istuin hetken rantakalliolla ja pelkästään nautin. Opiskeluasiat rullaa eteenpäin ja samassa hötäkässä sain kolmen viikon kesäloman heinäkuulle.

Kesään pätee valitettavan usein se korrelaatio, että jos on rahaa, ei ole lomaa ja toisinpäin. Mutta istun sitten vaikka Seurasaaressa ja nautin rauhallisesta kesästä. Ja seurailen lintuja. Kliseiset linnut (pulut, sorsat yms) ovat lopulta todella kauniita ja mielenkiintoisia.

Ja voih, ostin espadrillokset. Olen pitkään haaveillut moisista. Julia Robertsin hahmolla oli sellaiset siinä meksikolaissävytteisessä elokuvassa. Minun ovat minttujätskin väriset.