Ihminen ei varmaankaan muutu kauheasti kolmen ikävuoden jälkeen. Pidän edelleenkin pienistä asioista, mitä voi asetella ja keräillä pinoihin ja kuljetella ja mallailla. Nyt siis vuorossa valukeraamiikassa tekemäni tytöt. Esteettisesti en ole ihan varma niistä mutta pieni koko ja makoisat värit ovat jotenkin vastustamattomia. Olen suunnitellut noista rintakoruja mutta mielessä siintää myös mobilet ja kaulakorut, ehkä jopa korvakorut. Tai mitäs jos niitä ompelisi verhoihin? Olen siis siirtänyt tyttötarhaani ja sovitellut niitä milloin mihinkin.
Olen laatinut taas listan. Listan tehtävistä asioista. Se on tommonen loppumaton tie toi listan pitäminen, listan päähän tulee aina jotain uutta. Mantrani on: pienet korjaavat asiat. Eilen vein kenkiä suutariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti