perjantai 24. toukokuuta 2013

EI TOIMI



Mä en ole koskaan asunut yhtä kauniissa asunnossa kuin nyt. Viikon päästä muutan takaisin Suomeen ja olen yrittänyt tässä fiilistellä vielä kertaalleen läpi kaikki ihanat yksityiskohdat tästä kämpästä.

Erityisesti arvostan asunnon ovisilmää. Se on täysin järkeenkäypä, ymmärrän miten se on valmistettu ja miten se toimii. Ihana esine. Ihanan manuaalinen.

Käytävän äänet kuuluu kyllä selvästi läpi, kun ovessa on keskellä aika iso reikä. Eikä tuosta voi huomaattomasti edes kurkistaa, eli periaatteessa kyseessä on aika susi tuote. Tuskin rankattaisiin käyttäjätestauksessa kovin funktionaaliseksi.

Mutta en mä sitä ole koskaan käyttänytkään. Kerran olisi ollut tilaisuus, kun joku tuli sovittelemaan omaa avaintaan mun oveen. Sen sijaan, että olisin tsekannut tilanteen ovisilmästä ja kysynyt oven takaa että "c'est qui?", niin lopetin hengittämisen ja aloitin panikoinnin. Patenttiratkaisu kaikkeen yllättävään, jos taju lähtee niin tilannehan on vähän kuin ratkaistu -poissa silmistä, poissa mielistä.

No tilanne ratkesi kuin itsestään sillä, että hetken kuluttua päättelin lattian narinasta yläkerran naapurin saapuneen kotiin. Tämä kertonee siitä, kuinka paljon yläkertalainen viettää aikaansa kotona, se ei edes raukka muista missä kerroksessa se asuu ja mikä sen sukunimi on. Hyvä niin, sillä aina kun naapuri on kotona se kuulostaa siltä että se muuttaa, tai sitten se rakentaa uutta Nooan arkkia. Viime kesänä se tomutti kirjojaan yhden päivän ajan lyömällä jokaista kirjaa parvekkeen rautakaiteeseen kolme kertaa ding-ding-ding. Eikä se tajunnut lopettaa vaikka me J:n kanssa katsottiin pahasti ja syyttävästi yläkertaa kohden. Telepaattinen kommunikointi ei siis toimi Sveitsissäkään, quel dommage.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti