Eilinen vaati lettuja, tai minähän niitä vaadin. J on tämän talouden lettuvastaava. Lettujen paistossa osuudekseni jää kiertää kehää ja kysellä ollaankojoperillä. Pääruuaksi lettuja suolaisella täytteellä , jälkiruuaksi lettuja makealla täytteellä. Ei ollut ollenkaan niin tautologista, kun aluksi epäilin. Puolikas lettu jäi aamiaiselle.
Laskutilaa on aina liian vähän, varsinkin kun pöytä täyttyy aina kaikista ihanista aarteista. Mutta tarkoitus on nyt keskittää katse noihin kanatilalta haettuihin muniin. Pienen kanan pieni tuotos ja ison kanan iso tuotos. Kuinka iloiseksi voikaan tulla kokoeroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti