AURINKOKUNINGAS

Pää on jo kääntynyt pitkään. Kaikki muukin toimii: kädet, jalat ja keskivartalo. Viikonloppuna olin juhlimassa maalla suvun kantaisää, vaaria. Suvun seassa oli kiva pyöriä. Oli ruotsiserkkua ja helsinginserkkua ja pikkuserkkua ja isoserkkua ja setää ja tätiä ja kummityttöä ja liuta muita, joita en pysty nimeämään.

Vaari säteili juhlien jälkeen kuin aurinkokuningas ja soitti illalla tuvassa sotalauluja kasetilta ruotsinserkuille. Tunnelma tiivistyi yötä kohden niin paljon, että pidettiin tauko J:n kanssa ja mentiin katsomaan ulos tähtiä. Nähtiin linnunrata. Todettiin, että ollaan aika pikkiriikkisiä tässä universumissa, ehkä ei siis haittaa vaikka joskus kotona haisee bioroskis tai rajaa kuvan pieleen tai sanoo jotain tyhmää.

Kävin taas lurkkimassa vaarin autotallia/pajaa. Pääsin muuten syksyksi puuta työstämään sivuaineeksi. Ehkä alan itsekin kerätä tarveaineistoa seinällä vaarin tyyliin. Tarvitsisin näin alkajaisiksi uuden puukon.

KATSE ETEENPÄIN

Mitä tehdä, kun pää ei käänny? Ei kai auta kun katsoa eteenpäin sitten. Mitäpä sitä sivuille vilkuilemaan. Ikävää, että kroppani ei ymmärrä, että välillä on vain tehtävä töitä välittämättä tästä perässä raahattavasta kehosta. Muutenkin koko syksy tökkii. Syyskuun lopussa varmaan odottaa peikko, joka syö minut kääntymättömine päineni. Rouskrousk.

POISSA KÄYTÖSTÄ

Tänään olisin voinut hyvin kulkea lappu kaulassa, jossa olisi lukenut "out of order". No ehkä saman näki naamasta. Nyt olisi varmasti hyvä hetki muistella kesää ja lomaa; yrittää puristaa herkkuhetkiä muistista piristykseksi.

Eiliset ystävien häät olivat mainiot! Hääpari siirtyi kirkosta juhlapaikalla hevosvaunuissa. Ja luvattu syysmyrsky suli porottavaksi auringonpaisteeksi.Eilinen juhlahumu kuitenkin vei tämän päivän vähän tärviölle. Pääsin kuitenkin tuulettamaan itseäni Kaapelitehtaan Design Marketissa ja sitten lempikahvilassani (jotenkin mikään ei vain ole maistunut tänään oikealle).

Lohduttavaa, että nytkin sataa. Voin rauhassa istua sohvalla tai maalata vesiväreillä. Ja mitä vesivärihommailusta syntyikään? Yleensä, jos saan tuhertaa vapaasti, on lopputulos vääntyneitä öttiäisiä mutta tänään paperille tuli aluksi oransseja möykkyjä (suht normaalia) ja lopulta miehiä (!?). Olen vähän tolaltani: Tuliko miehet jäädäkseen repertuaariini? Eikö kynästä lähde enää öttiäisiä? Onko öttiäisten aika ohi? Nekö vain loppuivat? Kuinka kauan joudun piirtämään näitä miehiä? Ja miksi niillä pitää olla parta tai viikset?

KURKISTUS OSLOON

Oslo ei sykäyttänyt aluksi yhtään. Kaupunki vaikutti synkältä ja pieneltä. Mutta mitä enemmän otimme omaa aikaa konferenssista sitä paremmaksi tunnelma muuttui. Ja tunnelmia löytyi paljon. Oli synkkäpäivä-tunnelma, kun satoi vettä ja raahustimme pääkatua pitkin McDonaldsiin ja siitä oopperaan. Sitten oli kepeäpäivä-tunnelma, kun auringon helliessä tutkimme kuninkaanlinnan puutarhaa. Munchpäivän tunnelma oli painostava ja tuskaisa niinkuin miehen alkupään tuotoksetkin.

Oli mielenkiintoista myös olla mukana konferenssissa ja esitellä ryhmämme projekti. Matkustaminen on vaan aika kivaa ja hotellin aamiaiset hyviä. Norjalaiset ovat vain vähän erikoisia siinä, että heillä ei ole tarvetta myydä. Yritin ostaa mekon, joka oli mallinuken päällä mutta eivätpä myyneet. Niin, olisihan se ollut ikävää riisua mallinukkeparka ilkosilleen kaikkien nähden.