Kuvittelin itseni naparetkeilijäksi viime viikonloppuna maalla. Vieressä on jäätynyt järvi ja jos oikein rajasi näkökenttäänsä niin valkoista riitti silmänkantamattomiin. Hyvät olosuhteet kaikenlaiselle kuvittelulle. (Minulla on paljon kokemusta esimerkiksi Siperiasta, joka oli ykkösleikkini ystäväni kanssa Etelä-Haagan hurjissa talvissa.)Luin erästä blogia, jossa kirjoittaja oli kuvannut alusvaatteensa. Ne olivat sävyjen mukaan järjestelty pienissä suloisissa lokeroissaan ja niin kauniita. En tiedä itkeäkö vai nauraa, kun katson omaan kaappiini. Kaikki alusasiat on samassa mytyssä ja tuurilla voi löytää sukan ja yllätysbonuksena toisen sukan (joka ei varmasti ole sen ensimmäisen pari). Jos osuu rosvosektoriin kaikessa löydetyssä on reikä. Olkoon tavoitteeni vuoden loppuun mennessä päästä kappaleen alussa mainittuun tasoon. Alushousut, sukat, sukkahousut, omissa lokeroissaan, sävy sävyltä, kuin korut...
Lopputyö hylkii minua. Salakavalasti ja varkain hain uudestaan kevään puustudioon ja pääsin. Yllätyin ihan itsekin siitä, että pääsin ja siitä, että olin ratketa riemusta. J oli sitä mieltä, että jos pääni sahattaisiin kahtia sieltä löytyisi piirtämiäni hahmoja ohjailemassa pääkoppaani. Nyt ne varmaan tanssii siellä sadetanssia, kun onnistuivat ohjaamaan minut taas jonnekin muualle kuin virittelemään lopputyötä. Tai ehkäpä ne ohjasivat juuri oikeaan.
Pääsen puustudion kanssa viikoksi Fiskarsiin toukokuussa! (Meinaan taas ratketa riemusta!) Toivottavasti pääsen paikallisten muotoilijoiden työtiloihin ja juttelemaan heidän kanssaan. Kaikkein eniten haluan tavata puuseppä Kari Virtasen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti