Eilen leffateatterissa iski infernaalinen selkäsärky. Siinäpä sitten napotin Tennarin upottavalla penkillä melkein kolmen tunnin elokuvaa katsoen ja kärsien. 3D-lasit nenän päällä keikkuen yritin heilutella hartioita, venyttää pakaralihaksia ja verrytellä rintalihaksia. Elokuvan puolivälissä olin varma, että olin saamassa infarktin, kun keuhkoista vihloi vasemmalta puolelta ja sydän tuntui tulevan rinnan läpi. Särky laukesi puoli tuntia ennen elokuvan loppua. Tänään menin jooga/pilates tunnille.
Tälle kehon jännitystilalle on saatava loppu. Lupaan sen nyt pyhästi itselleni. Jatkan jooga/pilatesta, feldenkraisia, salsaa, venyttelyä ja juoksua. Ja uintia ja kävelyä. Ihan mitä vaan, että saan ihanan joustavan kroppani takaisin, joka kestää elokuvissa käymistä.
Kuva on Oslon matkalta, kun olimme eksyneet norjalaiselle joutomaalle. Se kuvatkoon sitä kuinka eksynyt olen tämän kehon kanssa tällä hetkellä.
Avatar saattoi siis mennä hieman ohi mutta herranmunjee miten köyhä juoniviritelmä siihen oli ympätty. Uhosinkin J:lle, että tämän elokuvaelämyksen vastapainoksi tarvitaan ainakin kaksi eurooppalaista indie-elokuvaa käsivaralla ja ilman lisävaloa kuvattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti