keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

JA KARVAN VERRAN TAAKSEPÄIN

Aivan herpaantunut keskittymiskyky. En saanut tänään mitään tehtyä. Paitsi, tuota noin, sain ostettua talvikengät ja kevätkengät molemmat tietysti alesta ja tietysti kovaan tarpeeseen (niin ja sitten nukuin koululla käsiin nojaten tunnin). Isä huokaili, että eihän enää ole talvikaan, johon vastaukseksi pyysin katsomaan ikkunasta ulos; meillä on kyllä täällä talvi. Enkä usko, että isän luona parin kilometrin päässä lumitilanne on jotenkin radikaalisti erilainen.

Sitäpaitsi nämä on hametalvisaappikkaat. Kaikki naiset tietää, että sellaiset on oltava.

Ihan rokuliksi meni joo. Visalaskua odotellessa.

Herramunjee, kun meillä on tota rojua. Se olisikin ihmeellistä, jos kirjahylly ihan jäisi kirjoille vaan mutta ei. Ihme kilkettä nurkat täynnä. Ja miksei kukaan tiskaa? Ja miksei tule superideaa valosta, varjosta ja puusta? Ja milloin keksin jotain freesiä valitettavaa? Ja kenelle voi reklamoida, jos ei saa originelleja ideoita?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti