RANTSUUN

Ampiaisetkin rakastaa mun uutta laukkua. Harmillisesti mä en rakasta ampiaisia. Varsinkin loppukesän hullut ampparit saavat mut pomppimaan ja säntäilemään ympäriinsä. En sentään kilju. Mä en ole ihan vakuuttunut tosta mun ranta-alustasta. Se on aitoa kasaria. Se on jo niin ruma, että se voisi olla hieno. Oh, olen ihan hiekassa.

Eilen panostin kulttuuriin ja kävin Kiasmassa sekä Sinebrychoffilla (juuri nämä kulttuurireissut saivat myös piipahtamaan niissä ihanissa kenkäbutiikeissa). Tänään en tiedä mihin panostaisin. Viimeisen arkilomapäivän stressi. Kääh...

METSÄSTYSTÄ

Voin aloittaa työt rauhallisin mielin, sillä tavarat ainakin mahtuu mukaan uuteen laukkuun. Ehkä jopa läppäri. Meinasi käydä taas tavalliset, kun tämä laukku oli jo loppu keskustan myymälöistä. Helteestä ja savusumusta välittämättä suuntasin siis Herttoniemen tehtaanmyymälään. Olen nyt oikein työskenellyt tämän materian eteen tuplasti: ensin töissä ansaitakseni rahat ja sitten panikoimalla ympäri kaupunkia, että saan rahat kulutettua.

Täällä hykerrän. Keltainen sopii erityisesti laukkuihin. Voi kun olisin yhtä innoissani lopputyöstä kuin laukuista ja kengistä.

Kaupungilla vähän kurkkiessani kauppoihin satuin löytämään toiset ihanat espadrillokset. Piru vie. Ei pitäisi kierrellä yhtään, jos ei pysty viemään kotiin (ei rahaa + on jo yhdet espadrillokset). Sinne jäivät. Välillä pitää mosauttaa pientä sisäistä materialistia halolla kaaliin, kun se on niin itsepäinen ja haluaa raahata kaikki Helsingin kengät meidän eteiseen. Hyihyi sitä.

FYYSISTÄ TEATTERIA

Tämä liehuke sen teki. Eilen tunsin olevani vähän italialainen, vaikka yritinkin lukea ranskankielistä lehteä. Tästä se lähtee uudelleen; ranskan opiskelu. Luin jo lukiossa hyppytunneilla kirjastossa ranskankielisiä muotilehtiä. Motivoivat paremmin kuin tavalliset "elle s'appelle Madeleine" tekstit. Vaikka oppikirjat varmaan kuitenkin tuotti lopulta parempaa lopputulosta oppimismielessä. Mutta hyvänä lisänä!

Suokissa törmäsin tuttuun joka pyysi katsomaan fyysistä teatteria. No tottakai menin! Ja luotolla vielä, kun käteinen jäi mantereelle.

ALOITETAAN

Päivän kenkämerkintä. Löysin näiden kenkien pariksi vanhan hameliehukkeen, jota en melkein osannut pukea päälleni. Kaappini on täynnä hörsäkkeitä, joissa on jotain vikaa. Esimerkiksi niistä näkyy läpi, puuttuu toinen hiha tai niissä on outo helma. Tämä liehuke täyttää kaikki nämä kategoriat. Päälle vaan.

Haluaisin olla iloinen. Olen liian raskasta seuraa jopa itselleni.

KESÄJALKOJA

Tingin antiikkikauppiaalta puiset kenkäaihiot. Ne ovat kokoa 36 ja ajelehtivat nyt ympäri asuntoa. En tiedä ollenkaan mihin ne voisi laittaa. Mutta iloa ne tuovat tuossa ajalehtiessaankin. Pidän kovasti puumateriaalista ja kengistä. Mikä oivallinen yhdistelmä siis: puukengät, joita ei voi laittaa jalkaan.

Löysin kesävaatteista ihanan mekon, jonka olen ostanut kolme vuotta sitten Barcelonasta. Nyt se on päälläni ja suuntana on tänään Pihlajasaari, kunhan nyt aluksi syödään lounas. Olo on jotenkin iloisempi kuin osasin odottaakaan. Saarilukemiseksi olen valinnut Kyllikki Villan toisen kirjan Pakomatkalla.

Varpaisiin valitsin ystävän laajasta kynsilakkavalikoimasta mahdollisimman räikeää. Viihdyn nyt siinä. Odotan kovasti syksyn lämpimiä pimeitä iltoja. Vaikka nämä helteetkin ovat aika ihania.

Ehkä voisin aloittaa kuvasarjan, jossa kuvaisin joka päivä käytössä olevat kengät. Haluaisin muistuttaa itseäni siitä, että kesäinen kenkävalikoimani on laaja ja käyttöön päätyy usein ne yksilöt, jotka ovat eteisessä esillä.

MATKAKÄRPPÄNÄ

Hvitträskin matka oli kuuma ja erittäin onnistunut. Onneksi pääsin pulahtamaan lopuksi järveen. Jalassa ei ollut nuo saapikkaat vaan valkoiset sandaalini. Läpsyteltiin sellaista tahtia Luoman seisakkeelle, että selkä vinkui tuskissaan. Vikinä taisi tulla sittenkin oikean jalan sandaalista.

Mutta saapikkaat vähentävät olennaisesti tuskaa kesän loppumisesta. Onpahan kengät, joilla palata astialle. Mieluummin palaisin kyllä noissa kengissä jonnekin muualle.

Melkein joka päivä päästän suustani, että "tänään on varmasti kesän kuumin päivä". Eilen olin täysin vakuuttunut siitä. Tuulikin oli sellaista lämmintä sirocco tuulta ja sellaista hikeä en ole saanut pelkästään kävelemällä varmaan ikinä, ainakaan tänä kesänä.

Hieron tässä suunnitelmia vielä tuleville päiville: minne seuraavaksi? Matkakärppä on purrut, varsinkin kun moneen paikkaan pääsee julkisilla ja pääsymaksutkin on yleensä viiden euron kieppeillä opiskelijoille. Siten jää rahaa ostaa kalliita museotuliaisia. Eilen haaviin jäi vihko ja kynä, joissa lukee Hvitträsk. Olen vähän helppo. Tai oikeastaan paljon helppo.

MELKEIN HIIOHOI!

Lomatekeminen jatkuu ja suuri suunnitelma oli mennä bussilla Porvooseen ja tulla laivalla takaisin. Alkuperäinen suunnitelma ei ihan toteutunut, koska helle ehti uuvuttaa niin, että satamassa aurinkoinen laivankansi ei enää houkutellut. Slarvailin eilen aurinkorasvan kanssa ja lopputuloksena oli kärähtäneet olkapäät, joita tänään yritin suojella. Ei näin.

Ostin vanhan tavaran liikkeestä puiset kenkäaihiot. Ne on niin hienot! Tinginkin vielä onnistuneesti. Tulomatkalla jo Helsingissä löysin alesta saappaat. Voi tätä materiaalista onnea. Ja olo on ihan kuin olisi hupsutellut päivän verran. Äiti on loistavaa matkaseuraa.

Diggasin simona Runebergien kämppää, joka on ihan museona nykyään. Varsinkin tapetit ja huonekorkeus puhutteli. Brunbergin tehtaanmyymälä on aina myös hyvä. Ylipäätänsä tepasteleminen ympäriinsä mukulakivillä on hauskaa, kunhan vaan kengät on hyvät ja lättänät.

NIIN ON ETTÄ NÄIN ON

Että loma on parasta! Olen sittenkin rantaelämä-ihminen. Ja jos en ole ihan mökki-ihminen niin luulen, että olisin huvila-ihminen. Tämä on vielä testaamatta, koska huvioita on paljon vähemmän kuin mökkejä.

Huomasin helteissä, että multa puuttuu täysin sellainen vilpoinen kesämekko. Sekin tuli korjattua, kun löysin maitokahvin värisen kesäkoltun. Jalkoihin on tullut seepranraidat sandaaleista ja olen ehkä vähän jopa ruskettunut.

Paikallisessa kirjastossa keksin kysellä Kyllikki Villan kirjoja ja sainkin yhden luettavaksi. Kirja oli niin hyvä, että tuntui kuin olisi itse ollut valtamerilaivoilla seilaamassa.

Tämän mielettömän lämmön vuoksi olo on kuin ulkomaanmatkalta palanneella!

PALOI POIS

Se maja, missä säilytettiin kanootteja oli palanut pois. Ilmeisesti lähiaikoina, koska rauniot haisivat vielä. Kaikki on niin kuumaa, että haluaisin vain lukea varjossa.

EI SUORAAN TÖISTÄ KOTIIN

Äiti tuli piristämään kurjaa päivä. Lähdettiin kävelemään ees sun taas ja päädyttiin lopulta Käpylään terassille siemailemaan cocista. Tällaisia täyslämpimiä iltoja on aika harvoin tarjolla ja oli ihanaa saada pasteerata koko ilta ulkona. Pistin juuri einespinaattiletut pannulle. Äidit ovat aika hyvä juttu.

AAMUPALALLA

Valmistin synttärisankarille aamiaisen parvekkeelle. Juuri kun pääsin sanomasta, että en ole parvekeihminen niin sitten vietin melkein koko eilisen päivän parvekkeella pelaten papupeliä, sekä lounastaen. Ja tänään taas aamiainen parvekkeella. Ruoka maistuu paljon paremmalta parvekkeella.

Aamulla sain vihdoin antaa myös J:lle ostamani lahjan! Olen malttamaton antaja ja haluaisin pistää lahjan heti jakoon. Lahja tuntuu onnistuneen, koska päivänsankari on jo sivulla 154 eikä kello ole edes kolmea.

Eilen illalla kävin heittämässä talviturkin jokeen. Olin todella mutainen tämän reissun jälkeen. Mu(t)ta onnellinen!

PAREMPI NIIN

Ehkä on parempi, että talvella ei muista kuinka ihana kesä on. Ehkä on parempi niin, että pitää kesällä juhlat kuin on pitämättä, vaikka vieraat saattavat lähteä ennen keskiyötä tai vaihtaa lennossa juhlia. On myös parempi olla tyytyväinen saavutettuihin etuihin eikä haikailla menneitä mahdollisuuksia, jotka menivät viheltäen ohi. On myös parempi olla ilman viisaudenhampaita. Ehdottomasti on parempi, että avaa suunsa ja kutsuu juhliin yllättäviä tyyppejä. Välillä on myös parempi valvoa kesän öitä keräten tunnelmaa ja olla raakkuna töissä. Parempi on ottaa aamulla pyörä kuin bussi. Ehkä on parempi ottaa kesäöverit kuin olla ottamatta.