Hvitträskin matka oli kuuma ja erittäin onnistunut. Onneksi pääsin pulahtamaan lopuksi järveen. Jalassa ei ollut nuo saapikkaat vaan valkoiset sandaalini. Läpsyteltiin sellaista tahtia Luoman seisakkeelle, että selkä vinkui tuskissaan. Vikinä taisi tulla sittenkin oikean jalan sandaalista.Mutta saapikkaat vähentävät olennaisesti tuskaa kesän loppumisesta. Onpahan kengät, joilla palata astialle. Mieluummin palaisin kyllä noissa kengissä jonnekin muualle.
Melkein joka päivä päästän suustani, että "tänään on varmasti kesän kuumin päivä". Eilen olin täysin vakuuttunut siitä. Tuulikin oli sellaista lämmintä sirocco tuulta ja sellaista hikeä en ole saanut pelkästään kävelemällä varmaan ikinä, ainakaan tänä kesänä.
Hieron tässä suunnitelmia vielä tuleville päiville: minne seuraavaksi? Matkakärppä on purrut, varsinkin kun moneen paikkaan pääsee julkisilla ja pääsymaksutkin on yleensä viiden euron kieppeillä opiskelijoille. Siten jää rahaa ostaa kalliita museotuliaisia. Eilen haaviin jäi vihko ja kynä, joissa lukee Hvitträsk. Olen vähän helppo. Tai oikeastaan paljon helppo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti