Pikkuhiljaa asiat posahtelee. Ensin meni sukkikset ja sitten kärähti eteisen lamppu. J:n hanska on häviksissä, mutta se taitaa liittyä pimeään eteiseen enemmän kuin rikkimenemiseen. Pääkin piiputtaa mutta jaksaa, jaksaa, vaikka mutakakun voimalla. Paljon mulla ei ole sanottavaa kenellekään. Aivot on käpertyneet kasaan pääkopan takaosaan ja siellä ne läähättää ja toivoo, ettei kukaan muistaisi niitä hetkeen. Tänään pidin tauon ja kävin apteekissa. Kylläpä oli ihana reissu, valitsin pieteetillä kasvorasvaa (ja ostin saman mitä mulla oli edellinenkin purkki). Mutta sainpa vähän aikaa huijattua itseltäni itselleni. Enää yksi kokonainen päivä. Sen nyt jaksaa vaikka tikun nokassa (niinvarmaanjoo). Elvytän itseäni Madonnan 90-luvun musiikilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti