Plus kolmestakympistä tultiin viiteentoista asteeseen. Menin töihin tavallisissa ranta-asua muistuttavissa vermeissäni hikoillen mutta kotiin palasin hytisevänä, märkänä ja nälkäisenä. Viikon saldohan on erinomainen, suurin osa juoksevista asioita on saatu kiinni, mutta stressi on jäänyt päälle.
Sitä helpottamaan löytyi sushia ja englantilainen kirjakauppa! Ihanaa, englantia! Se tuntuu niin kotoisalta ja ymmärrettävältä, ja hyllyt oli täynnä tämän ystävällisen kielen opuksia. Vein kotiini jo kolme. Yksi kirja kertoo miten elää parhaiten ulkomailla, siihen aion tarttua ensimmäiseksi, koska totuus on iskenyt: minä täällä, ystävät toisaalla. Ja ruokakaupassa kierrokseen menee aina tunti, kun joutuu tavaamaan ruokien nimiä sanakirjan avulla. Aavistuksen pännii, ja jos nyt tässä olisi madonreikä niin sulloisin itseni siihen ja transporttaisin itseni Helsinkiin asap (ottaisin tämän riskin, vaikka kuulemma madonreikä voi hajottaa ihmisen atomeiksi, olisin sitten vaikka atomeina Helsingissä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti