Sanoin äsken ruokakaupan kassalle "hei", ja hän vastasi "bonsoir". No ei kai siinä mitään. Mun sielu on vasta matkalla, ja kukapa sitä ilman sieluaan olisi kovin briljantti.
Haluaisin olla kepeä ja hauska, mutta olen painava ja laahaava. Kaikki tylsä on mälsää. Kaikki kiva on mälsää. Jos jostain pitää raapia pikkukivaa, niin myönnän, että ihan pidin Helsingin valoilmiöistä. Kuutio oli tietenkin aluksi rikki. Mikä antikliimaksi. Mutta reippailtiin ja katsottiin toinen valoteos musatalolla. Pidän tuosta lapsesta heilumassa kepin kanssa. Niin sitä pitää, koetella taidetta. Lopulta kuutiokin pyörähti käyntiin. Mutta milloin mä pyörähdän käyntiin? Sielu, tule jo!
Ehdin saada sitä toivomaani lunta vielä Helsingissä. Olin kai ihan iloinen. Vaikka eihän se enää miltään tunnu; mälsäpäivänä.
(Miksei ole kuusiparfyymiä? Siinä vasta olisi tosimiehen tuoksu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti