perjantai 16. maaliskuuta 2012

SUOLOT JA NESTEET



Kevät taitaa olla nyt täällä. Olen alkanut herätä stressihorroksestani, joskin se on tehnyt tiukkaa.On pitänyt itkeskellä melkein jokaisen rakennuksen kulmalla; sen korvattoman pupun tallautuminen oli jo liikaa. Jotta itkukapasiteetti pysyisi hyvänä, nautin paljon teetä ja syön metvurstia. Niillä sujuu suurempikin vuodatus, mikä voi saada alkunsa vaikka siitä, että muistelee sulavia jääpuikkoja auringossa tai muistaa miltä Helsingin katupöly tuoksuu.

Asun nyt sitten yksin. Saan jättää epämääräisten tavaroiden epämääräisiä kasoja minne haluan. Voin jättää voipaketin pöydälle sulamaan vaikka koko illaksi. Voin laulaa joululauluja yötä päivää ja ostaa kukkia joka päivä, jos vain haluan. Olen kovin hämmentynyt ja hiivin asunnossani huoneesta toiseen etsien millon mitäkin, mikä on hukkunut muutossa ja kyselen, miten olen päätynyt tänne? Enkä ole ihan varma tarkoitanko Sveitsiä vai ylipäätänsä tätä elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti