Minä, luonnontarkkailija. Stalkkaan ihan rändömisti valittua puuta keittiön ikkunasta. Eikä mikään epäonnistunut stalkkaus, muutos on jo havaittavissa: puuhun tulee lehdet!
Niin, kukapa olisi uskonut.
Kevät on aina yhtä jännä, vaikka lopputuloksen tietää etukäteen.
Tuplasin eilen astiastoni. Että vieraita saa alkaa tulla. Oma kahvikuppi vaan mukaan, koska niitä mulla on vaan yksi. Äiti tuo mulle Helsingistä lisää haarukoita, kun en pystynyt ostamaan niitä täältä. Mä en pystynyt äkkiostamaan niitä. Jos kerran ruvetaan ostamaan, niin sitten ostetaan just täydelliset haarukat ja mun energialla ei nyt lähdetään etsimään haarukoita, joihin sitoudutaan loppuelämäksi. Joten vanhat sekasikiöiset haarukat kiikutetaan Helsingistä tänne. Nyt kun kirjoitan tätä niin eihän tässä ole mitään logiikkaa. Siellä ne haarukat kohta matkustaa lentokoneessa (ja äidin tuntien hirveen hyvin pakattuina ja käärittyinä ja sujutettuina muiden matkatavaroiden sekaan). Haarukat saa elämänsä matkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti