Lyijykynät terotettu, vekkihame viikattu tuolille, letit palmikoitu niin kireälle, että silmät on vinossa ja leivät kääritty voipaperiin; huomenna alkaa kielikoulu. Toivottavasti maito ei jäädy maitotonkkaan ja sudet häiritse koulutiellä. Pitääkin muistaa vuolla susikeppi aamusella.
Eiku näähän olikin mun vanhempien koulumuistoja, hetkellisesti sekoittui nykyhetkeen.
Terveessä itsekehun hengessä täytyy antaa tunnustusta, että mä olen aika hyvä tässä opiskeluasiassa, kunhan vain pysyn hereillä. Tai ehkä tällä kertaa kysymys on enemmän siitä, että kunhan herään. Jos ajatellaan kauniisti - itselleen pitää olla kiltti - niin jossain toisella aikavyöhykkeellä herään aamulypsyn aikaan. En valitettavasti tällä aikavyöhykkeellä.
Siispä viritän kaksi herätyskelloa, lupaan itselleni kaksinkertaisen annoksen vadelmahilloa aamupalalla ja lupaan nähdä kauniita unia. Vaikka ateljeista, joissa kävin tänään. Joulupukki hoi, tai mitä-näitä-nyt-on: Pakkasukko, Nikolaus, Hammaskeiju, Oprah, mä toivon joululahjaksi ateljeeta. Mä tarvitsen ateljeen. Mä haluan ateljeen. Mä vaadin ateljeen. Jos en saa, jään tähän makaamaan enkä varmana syö enää ikinä tillilihaa tai klimppisoppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti