SULLE, MULLE, SULLE, MULLE

Melkein kadehdin äitiä, kun sillä on näin hyvä ja halpa (tai taisihan ne lapset maksaa vanhemmilleen noin 100 000-200 000e/kpl) stylisti kuin minä. Äidillä on nyt stadin muikein nahkatakki, jossa on nahkaresorit. Halleluujaa! Hänellä on myös kahdet kengät (joista toiset olisin ostanut itse, jos olisi ollut enemmän rahaa kuin euro), kun/jos loskalillu sulaa.

Mutta mulla on kevätnarsissi ja kesätyöpaikka. Ei ihan huono sekään. Ja viikko lisää aikaa reliefin tekemiseen. Ehkä voisin hengittää tänään hieman sisään ja ulos vuorotellen. Jos vaikka vähän pystyisi rentoutumaan.

Ensi viikolla ajattelin ruveta testaamaan mitä kirveellä saa aikaan pajalla. Enkä ole koskaan edes halkoja halkonut kirveellä. Oppia ikä kaikki, tai jotain.

JA KARVAN VERRAN TAAKSEPÄIN

Aivan herpaantunut keskittymiskyky. En saanut tänään mitään tehtyä. Paitsi, tuota noin, sain ostettua talvikengät ja kevätkengät molemmat tietysti alesta ja tietysti kovaan tarpeeseen (niin ja sitten nukuin koululla käsiin nojaten tunnin). Isä huokaili, että eihän enää ole talvikaan, johon vastaukseksi pyysin katsomaan ikkunasta ulos; meillä on kyllä täällä talvi. Enkä usko, että isän luona parin kilometrin päässä lumitilanne on jotenkin radikaalisti erilainen.

Sitäpaitsi nämä on hametalvisaappikkaat. Kaikki naiset tietää, että sellaiset on oltava.

Ihan rokuliksi meni joo. Visalaskua odotellessa.

Herramunjee, kun meillä on tota rojua. Se olisikin ihmeellistä, jos kirjahylly ihan jäisi kirjoille vaan mutta ei. Ihme kilkettä nurkat täynnä. Ja miksei kukaan tiskaa? Ja miksei tule superideaa valosta, varjosta ja puusta? Ja milloin keksin jotain freesiä valitettavaa? Ja kenelle voi reklamoida, jos ei saa originelleja ideoita?

KARVAN VERRAN ETEENPÄIN

Tein karvaa koko päivän pajalla. Karvaa eri suuntiin ja eri puulajeihin. Värillistä karvaa, lyhyttä karvaa ja harmillisen katkeavaa karvaa. Sitten keksin valella mäntypalikkaa vedellä ja karvat rupes kestämään paremmin.

Tästä tulis reliefi lopputuloksena. En vaan haluu siitä sellasta pölysen näköstä. Jotain pitää varmaan vielä tehdä. Keksiä ratkaisu.

Jotenkin harmitti kaikki tänään mutta kun aurinko niin kivasti paistoi puupajalle niin harmituskin jäi jotenkin harmittavan latteaksi. Äh. Huomenna harmittelen oikeen isosti varastoon.

Kevät on just tällasta, kun etsitään kesätöitä ja petytään ja yllätytään iloisesti vuorotellen. Toivottavasti saan yllättyä iloisesti ja sitten keskittyä tohon mun karvaan rauhassa.

Päätin lähteä tyttöjen kanssa Pärnuun toukokuussa.

KAIKKEE KIVAA

Hahaa, löysin kierrätyskeskuksesta kaksi taulun kehystä laseineen. Paspikset ja takapahvi puuttuu mutta ne saa tehtyä ennenkuin ehtii sanoa paspartuuri (mitä optimismia ilmassa!). Kierrätyskeskuksesta sai vielä opiskelija-alennustakin, mikä jätti hinnaksi naurettavat 4,6 e. Mutta karma ottaa omansa takaisin, koska jouduin raahaamaan näitä kädet puuduksissa jäisiä pieniä polkuja pitkin bussipysäkille. Raahaaminen on oikein tämän viikon teema.

Lattialla oleva valkoinen köntti on keramiikassa tekemäni virtahepo/rausku (pitää myös vettä sisällään). Aion antaa sen huomenna äidille tuparilahjaksi. Olen tyytyväinen, kun hahmossa on vähän samaa henkeä kuin Jenssenin figuureissa. Onnistuin saamaan limaefektiä lasitteella. Hmm... liekö äiti-ihmiset osaa arvostaa limafiguureja?

Ja mun piti tehdä ihan kaikkea muuta tänään. Nyt mä kyllä otan kynän kauniiseen käteen ja aloitan.

TYHJENNYS

Oi voi, vanha asemarakennus on stripattu hirsilleen ja kohta se paloitellaan. Toisaalta älyttömän hyvä onni, että talo kasataan uuteen paikkaan eikä jätetä mätänemään. Tekisi hillittömästi mieli näpistää yksi romuhirsi itselle, sellainen missä on järkyttävän suuri vääntynyt naula. Ehkä kysyn reilusti työmiehiltä voiko sellaisen saada. Käyttäisin sen materiaaliksi reliefiini, jos jaksaisin raahata sen koululle asti.

Kävin kirjastossa lainaamassa kirjoja kuvanveistosta. Meinaa taas innostus kuohua yli, kun en meinannut jaksaa kantaa kaikkia kirjoja. Taide on kovin painavaa varsinkin, jos joutuu väistelemään heiluvia ja hymyileviä ruotsalaisia turisteja.

Tämä valo tuntuu palkinnolta. Ja entisen lumen lirinä kuulostaa taivaalliselta. Ajattelin laittaa pääsiäisruohon kasvamaan ja ehkä vähän basilikaa.

P.S. Nainen bussissa kertoi, että on juuri parantunut skitsofreniasta. Lähetän onnittelut ja lämpimät ajatukset vielä siihen suuntaan.

AAMUT NE ON IHANIA

Olen lukenut blogeja blogin perään ja istunut arsellani jo monta päivää putkeen. J:kin on kuluttanut sohvaa yhden skifikirjan verran. Aamulla me molemmat kyhjötellään tyytyväisinä omissa oloissamme. Aamu saisi kestää koko päivän.

Ryhdistäydyin tänään päivällä ja valuin Ateneumiin Caj Bremerin näyttelyyn ystävän kanssa. Sattui niin sopivasti, että juuri oli alkamassa tilaisuus, missä valokuvaaja itse kertoi valokuvistaan. Ihana, ihana, ihana mies ja hienot kuvat.

Mutta ei Panorama näyttelyn julistetta missään. Voihan räkä.

Ja työhaastettelukin tulossa. Missä näen itseni 10 vuoden päästä (kylpyammeellisessa loftissa)? Mitä harrastinkaan (blogien tauotonta lukemista ja aamumämmäilyä)? Entä vahvuudet (pystyn tekstaamaan hurjan nopeasti ja ärsyttämään isääni samalla nopeudella)?

Aamut ne on ihania.

OI IHANA RÄKÄISYYS

Jenssenin Panorama näyttely Kiasmassa kolahteli kovaa. Parasta sitten Emman Wirkkala näyttelyn. Olin riemuissani keraamisten veistosten vierellä: valkoinen lasite näytti limalta epämääräisten hahmojen päällä. Oi räkäisyys, se tuntuu niin vapauttavalta. Maalausten värit oli mielettömiä. Koko näyttely oli vaikuttava. Voisin maalata pastissin Jenssenin jostain duunista. Mielellään oikein isolle kankaalle esim. noin 3mx3m.

Ne ei myyneet tota julistetta missään. Ehkä pitää yrittää bongata se jostain kahvilasta.

Kävin viime viikolla Myymälä 2:ssa näyttelyssä, jolla ei ollut sanomaa tai teemaa. Mahtavaa! Ja duunit oli vaan räkästy seinälle. Olin ihan et vau. Mitä skebelimpää ja irrallisempaa niin sitä varmemmin olen myyty.