Voi luulla esimerkiksi, että osaa jotain mitä ei sitten osaakaan tai on jotain mitä ei ilmeisestikään ole. Sitten voi joko terästäytyä ottamalla itseään kiinni kraivelista ja puristaa ja tiristää ja kehittää itseään siihen haluttuun suuntaan. Tai sitten voi ostaa herrasväen pikkuleipiä ja syödä puolet paketista jo bussissa matkalla kotiin ja surra olemattomia taitojaan ja tietojaan. Yritän lohduttaa itseäni, että homma etenee jotakuinkin normaalisti. Ainahan prosesseihin kuuluu elämää syvempiä kuoppia. Argh.
Mietin tänään jo uuteen ammattiin kouluttautumista. Mikä olisi aina kivaa ja josta olisin innostunut joka päivä? En nyt heti keksi. Ehkä tämä päivä on totaalisen väärä miettiä yhtään mitään paitsi seuraavaa ruokalajia.
Mennäänkö joku päivä katselemaan merelle? Voisi helpottaa itse kunkin luomisen tuskaa.
VastaaPoista