Tätä pussilanakasettiä olen halunnut ainakin 20-vuotiaasta asti. Tai ainakin tosi pitkään. Tänään se oli sitten hieman alessa ja olin hieman itsekin itseni hemmottelutuulella. En tosin tiedä miksi. Olen tehnyt lopputyötä vasta puolitoista viikkoa, ei varsinaisesti vielä mikään virstanpylväs. Mutta aihe on nyt hyväksytty eli nyt vaan kirjaa käteen.
Eilinen Cohenin keikka tuntuu nyt selässä. Näkötin ihan vinossa koko neljä tuntia. Edessäni ei istunut tällä kertaa pitkä mies, vaan nainen, jonka edessä istua pitkä mies. Nainen könötti sivulle ja minä yritin könöttää vielä sivummalle. Permannon hyvät puolet tuli esiin encoren aikana, kun lähdettiin lavan viereen vähän heilumaan. Cohen lauloi muutaman metrin päässä minusta! Niitä biisejä on niin monta kertaa tanssittu kotona ja nyt sitten livenä. Mutta kyllä tänään väsyttikin.
Voi kun voisi kääriytyä noihin uusiin lakanoihin yöksi. Olen vain karvaan ihottuman kautta oppinut, että lakanat pitää kierrättää pyykkikoneen kautta. Plääh. Olen niin aikuinen (jolla on siis nyt muumilakanat).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti