Olo on odottavaisen innostunut, hyvin yllättävä fiilis. Ystävien häät viikonloppuna oli hevi kokonaisuus, kirjaimellisesti. J selvisi bestmäninä hengissä, vaikka oli ennen häihin lähtöä stressaantuneempi kuin hääpari yhteensä. Lopputyöaihe muljahtelee käsistä kuin vikkelä silakka.
Kävin kampaajalla. J sanoi, ettei sitä edes oikein huomaa. Ehkä tällainen pidempi on ankea. Ehkä haluan olla vähän ankea. Voin sitten (samoin kun lopputyöni) kuoriutua perhoseksi ensi vuoden alussa. Muahhahaa.
Olin hanakkana ja sain paikkani keramiikan kurssille. Mulla on jo pari visiota, miltä parvekkeen uusien pötteröiden tulisi näyttää (kopioin raakasti vaan yhdestä kreikka-kirjasta, eläköön matkiminen!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti