Pystyn antamaan lempinimen ihan kaikelle. J ei oikein osaa arvostaa (eikä aina tulkita) lempinimeämistäni. Lempinimessähän tärkeintä ei ole se, että se lyhentäisi alkuperäistä nimeä (tähän moni usein juuttuu, vaikka asia ei ole lainkaan oleellinen), oleellisinta on tunnelma. Otetaan esimerkiksi Nuuksio, josta voi helposti nähdä, että lempinimeksi tulee Nuuksis. Nuuksis kuvaa hyvin retkeilijän uteliasta ja lempeää suhtautumista paikkaan. Näin lumpeen. Söin mustikan. Söin kinuski-rahka-herkun. Hytkytin maata.
Opin tuntemaan haavan. Kamalan noloa mutta tajusin etten tiedä miltä haapa näyttää ulkopäin. Lautana kyllä pystyn sen tunnistamaan mutten metsästä (järkyttävää, traagista!). Ja eräs kanssa juhannustaja oppi eron tavallisen kekomuurahaisen ja hevosmuurahaisen välillä. Niin ja me tytöt sytytettiin saunaan oikein hyvät tulet! Taito- ja tietopankkia on nyt kartotettu. Yritin myös opetella juomaan olutta mutta vielä tökkiitökkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti