Kiinalainen ystäväni tarjoilee viinirypäleet näin! Oksista irrotettuina! Päätin matkia häntä tänään ja viinirypäleistä tuli suorastaan karkkeja (J:n mielestä okisista irrottaminen on parempi tapa, hmph). Paras sunnuntai naismuistiin.
Valmistuin ja sain kimpun ruusuja, joista irrottelin eilen terälehtiä. Ne oli niin pehmeitä ja silkkisiä. Kävin kampaajalla valmistumista varten ja sain ihanan kiharapöhön. Aion niin ottaa vastedeskin kampauksia kampaajalla. On ihanaa, että ei tarvitse itse ähkiä ennen juhlia tukan kanssa, kun siitä tulee järjestäen hirveä (ja sitten sen kuitenkin suihkuttaa lopuksi kovaksi tukkakypäräksi). Mulla olis nyt sitten loma. Luulen, että mulla on myös suuri pudotus menossa. Ei siis läskin karistus vaan se pudotus, mikä tulee väistämättä kun on hikoillut melkein vuoden ja olisi aika palkita itseään. Lopulta on vaan niin väsynyt, että ei meinaa edes jaksaa järjestää valmistumisbileitä, vaikka sehän oli yksi motiivi valmistua. Mutta että en jäisi ihan makaamaan laakereilla niin kokeilen pientä juttua, eli kirjoitan vähän ranskaa. Lukekaa ja kärsikää. Kärs, kärs. Päivän ranskaosuus (vai itsehäpäisyosuus?):Je trés fatiguée maintenant quoique j'ai la vacance. L'été est trop pour moi, trop coloré et odorant. Aujourd'hui je vais visiter mon pére et prendre le sauna.
Tytöt on tarhattu. Niistä tuli rintakoruja. Sekin tuli huomattua, että superliimat eivät ole kovin supereita pitämään asioita yhdessä. Mahtavaa on se, että meidän printteri toimii (saatiin mustetta).Flunssa pyörii jaloissa (tai päissä). Estää kaiken mukavan niinkuin hengittämisen. Yhtään ihanaa asuntoa ei ole myynnissä. Keittiö on sotku. Mulla on liikaa laukkuja suhteessa kaappitilaan. Mutta opinnäytetyö on sentään tehty. Sitä voi aina muistella, kun kosmos koettelee.
Viime yönä herätessäni toistelin ranskan prendre-verbin taivutusta. Bussimatkat kuuntelen "Le petit Nicholas" -tarinoita. Iltaisin luen Elleä, ranskaksi naturellement. Aloitin myös Jules Verneä ranskaksi mutta tähän asti olen saanut selville vain hyvin vähän, onneksi olen katsonut lapsena ne piirretyt tarkkaan. Pystyn hyvällä tuurilla arvaamaan jutun juonen. Tänään luettelin loton numeroita ranskaksi sitä mukaa kun uusia numeroita tuli. J:n mielestä oli hienoa, että loton numerot simultaanitulkattiin. Eikä siinä vielä kaikki. Netissä roikun kieliopetusta tarjoavilla sivuilla ja kuolaan ranskan suggestopedisiä kurssejä tai intensiivikursseja. Ehkä on siis tullut teillekin selväksi, että olen aloittanut ranskankielen opiskelun. Olen käynyt jo kahdesti ranskankielen tunnilla eikä läksyjen tekeminen ole ollut koskaan näin hauskaa.
Ihminen ei varmaankaan muutu kauheasti kolmen ikävuoden jälkeen. Pidän edelleenkin pienistä asioista, mitä voi asetella ja keräillä pinoihin ja kuljetella ja mallailla. Nyt siis vuorossa valukeraamiikassa tekemäni tytöt. Esteettisesti en ole ihan varma niistä mutta pieni koko ja makoisat värit ovat jotenkin vastustamattomia. Olen suunnitellut noista rintakoruja mutta mielessä siintää myös mobilet ja kaulakorut, ehkä jopa korvakorut. Tai mitäs jos niitä ompelisi verhoihin? Olen siis siirtänyt tyttötarhaani ja sovitellut niitä milloin mihinkin. Olen laatinut taas listan. Listan tehtävistä asioista. Se on tommonen loppumaton tie toi listan pitäminen, listan päähän tulee aina jotain uutta. Mantrani on: pienet korjaavat asiat. Eilen vein kenkiä suutariin.
Ostin munakoisonvärisen matkalaukun, joka ei kyllä ole munakoisoa nähnytkään. Se on violetti hyvä Samsoniten värivastaava. Tämä on ensimmäinen oma matkalaukkuni eikä se paina juuri mitään, ostin siis mahdollisimman vähän matkalaukkua. Lentoliput ostin eilen, lähden tarkistamaan miten maa makaa Sveitsissä. 
