Sain uutta ajateltavaa karhuista ja metsistä, kun kaverini näkökulma oli, että sehän olisi hienoa kuolla karhuun. Kontioon törmääminen on harvinaista ja vielä harvinaisempaa on päästä samalla hengestään. Säikyn silti tummia juurakoita metsässä ja kertaan varotoimenpiteitä karhun karjaisun varalle ja viheltelen maanisesti.Yritin poimia mustikoita mutta se aika ei ollut enää. Oli ja meni. Miten myöhästyinkään tällä tavalla fataalisti? En poiminut sieniäkään, huutelin vaan muita keräämään, jos löysin kanttarelleja. Kanttarellin konsepti on selkeä. Muut sienet on ihan dadailua.
J toimi sienestyksen virallisena dokumentoijana. Kiitos parhaimmista kuvista kuuluu siis sinne.
Puolukat jo pullisteli. Kovin on holodna ulkona. Vielä on sunnuntai jäljellä viikonlopusta. Hyvin junailtu juttu.
ps. Huomenna on varmaan hauis kipeä sienikorin kantamisesta. Tatit painaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti