Olen kovin optimistinen ehtimisen suhteen. Varasin tanssitunnille menoon keskustasta Kumpulaan puoli tuntia. Kyllähän se varmaan riittäisi, jos olisi katsonut liikennevälineen etukäteen, jos olisi jotenkin lähellä sitä liikennevälineen pysäkkiä ja jos olisi tanssikamppeet valmiina päällä. Ei siis olisi Kampissa ostamassa HerraHakkarainen-yöpaitaa vielä puoli tuntia ennen tunnin alkua. Yöpaita sinänsä oli löytö. Aivan HerraHakkaraismainen. Juoksin tunnille ja ehdin. Ehkä tämä on syyni aikataulujeni leväperäisyyteen. Usein ehdin perille, täysin viime tipassa mutta kuitenkin.
J opetti minulle toisenlaista harrastusta: shakkia. Minulle on opetettu säännöt joskus kauan sitten, joten jouduimme kertaamaan. Ja kertaamaan. "Mitä, miten niin söit mut?" ja "ups, sekoitin kuninkaan ja kuningattaren". Mutta tavoite on asetettu. Aion tulla paremmaksi shakissa kuin J (joka valitettavasti opetettiin shakinpeluuseen 6-vuotiaana). Hah, mutta se on saletisti ruosteessa, kun on vaan veivannut pleikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti